Vaikka olen kiinnostunut kultaamaan muistoja, niin palataanpa toviksi t\u00e4h\u00e4n aikaan. Ja sateeseen. Sill\u00e4 on muuten tullut vett\u00e4. Suuria pisaroita ja pieni\u00e4 piskoja. Kuuroina ry\u00f6ps\u00e4hdellen kuin espanjalainen flamenco ja toisinaan lempe\u00e4ll\u00e4 kosketuksella pisaroiden. Sadetta on riitt\u00e4nyt Suomi- neidolle ihan Lapin kiireest\u00e4 alas Hangon kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Jopa sinne, mihin sit\u00e4 ei ole odotettu \u2013 tai viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n toivottu. Kuten meid\u00e4n kellariimme.<\/p>\n
Luonto osaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4. Niin se teki sillekin pariskunnalle, joka yli 60 vuotta sitten ra-kensi rintamamiestalomme kallioiseen rinteeseen. Alarinteen puolelle selv\u00e4stikin kiireell\u00e4 piikattu reik\u00e4 on est\u00e4nyt kellarikerrosta muuttumasta uima-altaaksi.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4nkaltaisista kokemuksista huolimatta mekin tarvitsemme yh\u00e4 vett\u00e4. Ihan jokainen – ja mieluummin joka p\u00e4iv\u00e4. Meille suomalaisille veden ylt\u00e4kyll\u00e4isyys on ollut itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Meid\u00e4n on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4s suurimmmista maapallo-amme uhkaavista tekij\u00f6ist\u00e4 tulee jo l\u00e4hitulevaisuudessa olemaan makean veden puute.<\/p>\n
Sin\u00e4 suomalainen: osaatko olla kiitollinen ihan tavallisesta vedest\u00e4? Se on Jumalan rakkaudenlahjaa meit\u00e4 kohtaan. Silloinkin, kun se kulkee tiet\u00e4ns\u00e4 kellarin lattian kautta.<\/p>\n
Vedensaanti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain yhden elinehdoistamme. Jos tahtoa riitt\u00e4\u00e4, niin jokainen voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalan k\u00e4denojennuksia muitakin. Kuten puhdas ilma, juuri sopivalla et\u00e4isyydell\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4 aurinko, ynn\u00e4 muut taivaankappaleet. Listaa riitt\u00e4isi pitk\u00e4lti. Jatka sin\u00e4, kun muistelet el\u00e4m\u00e4si jokivarren maisemia.<\/p>\n
Mutta vienp\u00e4 sinut hetkeksi kuuntelemaan toisenlaisen sateen solinaa.<\/p>\n
Yli kahdenkymmenen vuoden ajan on Sein\u00e4joen Helluntaiseurakunnassa j\u00e4rjestetty \u201dSateet l\u00e4het\u00e4\u201d -tilaisuuksia. Tuo nimih\u00e4n on selv\u00e4 pyynt\u00f6, rukous Jumalalle. Ja H\u00e4n on totisesti vastannut l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 runsaita Hengen sateita. Tarkkoja lukuja minulla ei ole \u2013 tuskin toisillakaan, mutta uskoontulleita on varmasti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n satoja. Viel\u00e4 useammat ovat rohkaistuneet etsim\u00e4\u00e4n Jeesuksen l\u00e4sn\u00e4oloa omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4t Pyh\u00e4n Hengen sateet ovat rakkauden sateita. Armossaan H\u00e4n on enemm\u00e4n kuin halukas vuodattamaan niit\u00e4 kaikkialle maailmaan. Onkin traagista, ett\u00e4 n\u00e4in\u00e4 levottomina ja ahdistavina aikoina niin monet pakenevat Jumalaa. He pel-k\u00e4\u00e4v\u00e4t H\u00e4nen kosketustaan. Samaan aikaan kuitenkin ihmiskunta kaipaa turvaa ja lohdusta. Kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei voi saada varmemmin kuin Jeesukselta Kristukselta, si-nunkin Vapahtajaltasi.<\/p>\n
Valitettavasti minulta puuttuu kyky kuvailla kaikkea sit\u00e4 rakkauden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, jota Jeesus on osakseni suonut. H\u00e4n puhui totta sanoessaan: – Joka juo sit\u00e4 vett\u00e4, jota min\u00e4 h\u00e4nelle annan, sille ei ikin\u00e4 tule jano (Johanneksen evankeliumi 7:37). T\u00e4m\u00e4 on ollut minun kohdallani ihanasti totta jo l\u00e4hes puoli vuosisataa.<\/p>\n
Miten on sinun laitasi? Oletko jo k\u00e4ynyt samalla l\u00e4hteell\u00e4? <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vaikka olen kiinnostunut kultaamaan muistoja, niin palataanpa toviksi t\u00e4h\u00e4n aikaan. Ja sateeseen. Sill\u00e4 on muuten tullut vett\u00e4. Suuria pisaroita ja pieni\u00e4 piskoja. Kuuroina ry\u00f6ps\u00e4hdellen kuin espanjalainen flamenco ja toisinaan lempe\u00e4ll\u00e4 kosketuksella pisaroiden. Sadetta on riitt\u00e4nyt Suomi- neidolle ihan Lapin kiireest\u00e4 alas Hangon kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n. Jopa sinne, mihin sit\u00e4 ei ole odotettu \u2013 tai viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n toivottu. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1178","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1178","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1178"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1179,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1178\/revisions\/1179"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1178"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1178"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}