Lupasin kirjoittaa viikko sitten, mutta niin se aikomus repsahti enemm\u00e4n kuin tuplaksi. Suokaa anteeksi.
\n Viimeiset pari kuukautta olen el\u00e4nyt kuin jonkinlaisessa transsissa. Aika tuntuu jollakin tavalla j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neen sijoilleen samalla kun se on ottanut jonkinlaisen loikan. Salaa, minulta lupaa kysym\u00e4tt\u00e4.
\n Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 sairaus pukkaa ruostetta ajatteluun Lis\u00e4ksi viime aikojen rajut kokemukset ovat lamauttaneet kuin s\u00e4hk\u00f6isku. Jospa uskaltaisi kokeilla Pelle Pelottoman keinoa ja ly\u00f6d\u00e4 nuijalla p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 aivotoiminnan her\u00e4ttelemiseksi.
\n Nuoren kuolema pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 karskimmankin miehen, saati sitten t\u00e4llaisen herkem-m\u00e4n. Pojanpoikani traaginen menehtyminen huumekokeiluun oli ainakin meille l\u00e4heisille raju nokkakolari aikamme todellisuuden kanssa. Minulla on Rasmuksen vanhempien lupa k\u00e4sitell\u00e4 asiaa julkisesti. Teemme sen h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja toivomme, ett\u00e4 n\u00e4in toimien edes yksi nuori voisi pys\u00e4hty\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 Rasmuksen kohtalon. Siksi se, mit\u00e4 seuraavaksi kerron, ei ole tarkoitettu kenenk\u00e4\u00e4n syyllist\u00e4miseksi.
\n Ratkaisevan sys\u00e4yksen asian k\u00e4sittelylle sain siunatessani Rasmusta. Sisimp\u00e4\u00e4ni riipaisi katsellessani pelokasta ja j\u00e4rkyttynytt\u00e4 nuorten joukkoa. Vaieten he olivat tuoneet kukin oman ruusunsa. Vaikka heit\u00e4 oli kymmeni\u00e4, niin jokaisen kasvoilla asui turvaton yksin\u00e4isyys. \u00c4\u00e4net\u00f6n avunhuuto.
\n Viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u2013 ja p\u00e4ivin\u00e4 sen j\u00e4lkeen \u2013 minulle tuli asiaa peilin eteen. Tor-juin itsesyyt\u00f6sten hy\u00f6kk\u00e4ykset mutta suostuin itsekritiikin puhutteluun. Siin\u00e4 on eroa.Tiesin, mist\u00e4 oli kysymys. Jo vuositolkulla olen kuulunut siihen joukkoon, joka hurskastellen ja voivotellen on p\u00e4ivitellyt maailmanmenoa. Usein maalitauluina ovat olleet \u201dnuo nuoret, nuo kurittomat nuoret\u201d. V\u00e4hint\u00e4\u00e4n ep\u00e4suorasti kaadoin paisuvan huumeongelmankin nuorison syyksi.
\n Mutta kuinka monta kertaa olin \u201dtodella\u201d ollut kiinnostunut Rasmuksen tai muiden lastenlapsieni ja heid\u00e4n kaveriensa el\u00e4m\u00e4st\u00e4? Liian v\u00e4h\u00e4n! Selityksi\u00e4 minulta l\u00f6ytyy kyll\u00e4. On tuota ik\u00e4eroa ja v\u00e4limatkaa liikaa. Ja sit\u00e4 sit\u00e4 paitsi: tuskinpa papan seuraa nuorten piireiss\u00e4 kaivataankaan jne.
\n Olen ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.
\n Nuoremme tarvitsevat vanhempiaan. Sek\u00e4 is\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u00e4iti\u00e4. Nuoret tarvitsevat kotia erikoisesti harharetkien j\u00e4lkeen. Nuoret arvostavat my\u00f6s isovanhempien seuraa enemm\u00e4n kuin arvaammekaan. He kunnioittavat meit\u00e4 ja tahtovat suojella meit\u00e4. \u201dOi pappa, s\u00e4 oot mulle rakas\u201d, olivat Rasmuksen viimeiset sanat minulle h\u00e4nen kuolemaansa edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 iltana. Nuoret uskaltavat jopa jutella isovanhemmille asioista, joista he vanhempiensa edess\u00e4 vaikenevat. N\u00e4in meill\u00e4 mummoilla ja vaareilla on t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 lastenlapsiemme ja heid\u00e4n ruuhkavuosien uuvuttamien vanhempiensa rinnalla \u2013 joskus v\u00e4liss\u00e4kin. T\u00e4ss\u00e4 ainakin itsell\u00e4ni on syyt\u00e4 parannukseen. Ja koskaan emme tietenk\u00e4\u00e4n voi liiaksi rukoilla heid\u00e4n puolestaan.
\n Peilin edess\u00e4 nousi esiin muutamia asioita, joiden suhteen saattaa muillakin olla tarpeellista tarkistaa asenteitaan.
\n* Tied\u00e4mmek\u00f6, miss\u00e4 ja keiden seurassa nuoremme viett\u00e4v\u00e4t aikaansa? Mit\u00e4 he kesken\u00e4\u00e4n harrastavat? Onko heill\u00e4 kotiintuloajat, joista ei tingit\u00e4? Y\u00f6kyl\u00e4ily tulisi koordinoida molempien kotien kesken? Ovatko nuoret kavereineen tervetulleita ko-tiimme ja mummolaan?
\n T\u00e4m\u00e4 ei ole \u201dkytt\u00e4\u00e4mist\u00e4\u201d vaan rakkautta ja turvallisten rajojen asettamista. Varttuessaan nuori sen kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.
\n* Uskaltavatko nuoremme kertoa kotona, jos ovat langenneet v\u00e4\u00e4rille poluille? Saavatko he tukea ja ymm\u00e4rryst\u00e4, vai joutuvatko pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n rangaistusta?
\n* Hyv\u00e4ksynk\u00f6 sen tosiasian, ett\u00e4 oma kiltti ja kaikin puolin kunnollinen nuoremme saattaa ajautua kokeilemaan huumeita? Ellei muuten, niin vaikkapa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Huumeiden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on kuitenkin tehd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 riippuvainen.
\n* Hyv\u00e4ksynk\u00f6 vastuuni my\u00f6s toisten lapsista ja uskallanko puuttua peliin, jos n\u00e4en tai tied\u00e4n vaaran uhkaavan heit\u00e4? Olenko valmis ilmoittamaan viranomaisille havaitse-mistani v\u00e4litt\u00e4jist\u00e4 ja huumeiden levitt\u00e4mistilanteista? Teenk\u00f6 niin siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 se tuottaa itselleni ep\u00e4mukavuutta ja jopa uhkailua? V\u00e4litt\u00e4j\u00e4 on usein itsekin koukussa oleva nuori, jolle kiinnij\u00e4\u00e4minen voi olla pelastus.
\n* Luovunko \u201dei kuulu mulle\u201d -asenteesta ennen kuin avaan suuni moittiakseni toisia tai yhteiskuntaa huumeongelman lev\u00e4per\u00e4isest\u00e4 hoitamisesta. Otanko vastaan asenteen \u201dse kuuluu just mulle\u201d, koska yhteiskunta = min\u00e4?
\n Muitakin rakentavia neuvoja voisimme kesken\u00e4mme hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 jakaa. Suurin virhe on vet\u00e4yty\u00e4 hyssytellen ongelmien kanssa syrj\u00e4\u00e4n, ettei vain kukaan saisi tiet\u00e4\u00e4. Siihen emme saa sortua.
\n Ettemme olisi my\u00f6h\u00e4ss\u00e4… <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lupasin kirjoittaa viikko sitten, mutta niin se aikomus repsahti enemm\u00e4n kuin tuplaksi. Suokaa anteeksi. Viimeiset pari kuukautta olen el\u00e4nyt kuin jonkinlaisessa transsissa. Aika tuntuu jollakin tavalla j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neen sijoilleen samalla kun se on ottanut jonkinlaisen loikan. Salaa, minulta lupaa kysym\u00e4tt\u00e4. Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 sairaus pukkaa ruostetta ajatteluun Lis\u00e4ksi viime aikojen rajut kokemukset ovat lamauttaneet kuin s\u00e4hk\u00f6isku. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1242","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1242","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1242"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1242\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1243,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1242\/revisions\/1243"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1242"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1242"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1242"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}