Kosketuksen ihmeellisest\u00e4 voimasta on puhuttu paljon. Toisille ensiajatus kosketuksesta tulvahtaa mielihyv\u00e4n lailla. Jotkut taas valtaa pakokauhu, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi mieleen on saattanut majoittua kipe\u00e4 kosketus. Sylilapselle \u00e4idin rakkaudellinen kosketus on ravintoakin t\u00e4rke\u00e4mpi.<\/p>\n
Jokainen ihminen on tullut my\u00f6s Jumalan koskettamaksi. Kaikki eiv\u00e4t sit\u00e4 ole tiedostaneet, ja monet saattavat sen jopa kielt\u00e4\u00e4. Se on turhaa, sill\u00e4 Jumalan ei tarvitse kysy\u00e4 lupaa koskettaakseen ihmist\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi H\u00e4n osaa ja voi tehd\u00e4 sen lukemattomilla tavoilla.<\/p>\n
Toisaalta Jumala ei k\u00e4\u00e4nn\u00e4 v\u00e4kisin kenenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nsuuntaa. H\u00e4nen kosketuksensa ei siis ole pakottava. Sen sijaan Jumala koskettaa meit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ajallisen el\u00e4m\u00e4mme aikana aina parantavalla k\u00e4dell\u00e4. N\u00e4in silloinkin, kun meist\u00e4 itsest\u00e4mme tuo kosketus saattaa tuntua kipe\u00e4lt\u00e4. Silloin kosketuksen varsinainen merkitys paljastuu vasta my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Minua Jumala kosketti ihmeellisesti noin kuukausi sitten. Se tapahtui juuri samoihin aikoihin, kun maamme eturiviin kuuluva selk\u00e4kirurgi antoi minun sel\u00e4st\u00e4ni lohduttoman lausunnon: “Laajalla, koko lannerangan fuusiolla oirekuvaa tuskin pystyt\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4sti lievent\u00e4m\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n
Oirekuva oli sellainen, ett\u00e4 voimakkaimpien s\u00e4rkyl\u00e4\u00e4kkeiden voimallakaan en pystynyt istumaan tai seisomaan paikoillani sen vertaa, ett\u00e4 olisin saanut aamukahvit juotua. T\u00e4t\u00e4 tuskaa kesti l\u00e4hes kolme kuukautta ja se masensi minua syv\u00e4sti. Ajattelin ja surin, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 koskaan saa l\u00e4hte\u00e4 laulamaan ja kertomaan Jeesuksesta. Ehdin haudata my\u00f6s minulle niin t\u00e4rke\u00e4t lenkit ja monet muut el\u00e4misen ilot. Huumavien pillereiden sy\u00f6nti teki p\u00e4ivist\u00e4 sekavia. N\u00e4in, kuinka vaimo ja muut l\u00e4heiset k\u00e4rsiv\u00e4t.<\/p>\n
Kunnes sitten postin mukana saapui kirje, joka sis\u00e4lsi rohkaisevan viestin lis\u00e4ksi my\u00f6s rukousliinan. Sen olivat yst\u00e4v\u00e4t pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni siunanneet yhteiskristillisess\u00e4 rukouspiiriss\u00e4.<\/p>\n
Tunnustan n\u00e4in julkisesti, ett\u00e4 sangen ep\u00e4uskoisin mielin otin rukousliinan vuodetoverikseni. Mutta – ylistys Herran! – seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olivat kivut t\u00e4ydellisesti poissa. Siit\u00e4 on aikaa nyt reilu kuukausi, enk\u00e4 ole sen koommin ottanut yht\u00e4\u00e4n s\u00e4rkypilleri\u00e4!<\/p>\n
Ja tied\u00e4ttek\u00f6? Tuosta hetkest\u00e4 on tuskin kulunut p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ilman, ett\u00e4 olen saanut kertoa jollekin Jumalan parantavasta kosketuksesta. Jopa sille selk\u00e4kirurgillekin. Nyt ylihuomenna olen menossa vierailemaan siin\u00e4 Ilpoisten rukouspiiriss\u00e4, miss\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t Jumalalta kehoituksen saatuaan rukoilivat puolestani n\u00e4in ihanin seurauksin.<\/p>\n
On valtavaa, ett\u00e4 Jeesus Kristus\u00a0\u00a0el\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n voimassaan! H\u00e4n todella koskettelee ihmisi\u00e4 ja auttaa meit\u00e4 mit\u00e4 moninaisimmissa asioissa.\u00a0Se on juuri niinkuin pikkutytt\u00f6 vastasi\u00a0\u00a0kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin, mit\u00e4 se Jeesus sitten tekee?\u00a0 “Jeesus laittaa meid\u00e4n asioita kuntoon.”\u00a0<\/p>\n
Taidatkos sen paremmin sanoa!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kosketuksen ihmeellisest\u00e4 voimasta on puhuttu paljon. Toisille ensiajatus kosketuksesta tulvahtaa mielihyv\u00e4n lailla. Jotkut taas valtaa pakokauhu, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi mieleen on saattanut majoittua kipe\u00e4 kosketus. Sylilapselle \u00e4idin rakkaudellinen kosketus on ravintoakin t\u00e4rke\u00e4mpi. Jokainen ihminen on tullut my\u00f6s Jumalan koskettamaksi. Kaikki eiv\u00e4t sit\u00e4 ole tiedostaneet, ja monet saattavat sen jopa kielt\u00e4\u00e4. Se on turhaa, sill\u00e4 Jumalan ei […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-126","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=126"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":129,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions\/129"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}