Ikiaikaisesta it\u00e4maisesta viisaudesta on tullut oman aikamme my\u00f6nteisen ajattelun slogan. Ihan hyv\u00e4 n\u00e4in. Salomo oli t\u00e4ss\u00e4kin oikeassa: ei mit\u00e4\u00e4n varsinaisesti uutta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Uusi vuosi pukee ihmiskunnan l\u00f6yd\u00f6t uusiin vaatteisiin vain huomatakseen, ett\u00e4 l\u00f6ysikin p\u00e4ivitetty\u00e4 antiikkia.<\/p>\n
Jumala on kuitenkin luonut ihmisen etsij\u00e4ksi. Vuorisaarnassa Jeesus suorastaan yllytt\u00e4\u00e4 hengelliseen kullanhuuhdontaan. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4 julistaessaan hengellist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 potevan ihmisen autuaaksi. Jeesus nostaa surkeutensa ymp\u00e4rille passivoituneen jalkeille ja rohkaisee l\u00f6yt\u00f6retkelle. Aarteen l\u00f6yt\u00e4minen on varmaa. Kukaan toinen ei voi luvata samaa!<\/p>\n
Aihe alkoi vanhalle saarnamiehelle el\u00e4\u00e4, kun yhdess\u00e4 vaimoni kanssa istutimme el\u00e4m\u00e4mme ensimm\u00e4iset omenapuut. Kun ik\u00e4\u00e4 on kuusikymppi\u00e4 ja rapiat, nousi lapion varressa mieleen sekin, ett\u00e4 tuleekohan n\u00e4iden puiden hedelm\u00e4\u00e4 koskaan maistettua. Mutta niin me vain kaikkien puutarhanhoidon niksien mukaan kaivoimme kotikolot Uskolle, Toivolle ja Rakkaudelle. Me istutimme, yhdess\u00e4 Jumalan kanssa osallistumme kasteluun, mutta yksin Jumala voi antaa puillemme kasvun. Siihen meid\u00e4n on luotettava.<\/p>\n
Me istutamme omenapuun. Jeesus uskon kun lahjoittaa syd\u00e4meemme, silloin ep\u00e4usko lannistuu<\/em>.<\/p>\n “Uskon kautta te kaikki olette Jumalan lapsia”(Gal.3:26). Miten t\u00e4rke\u00e4 onkaan tuo sana “kautta”! Olisimme suuressa pulassa, jos asemamme m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyisi uskomme “t\u00e4hden”. Ainakin minun uskoni kuihtuisi aivan silmiss\u00e4, enk\u00e4 jaksaisi uskoa sen\u00a0tuottavan koskaan mit\u00e4\u00e4n kelvollista hedelm\u00e4\u00e4. Efesolaisia Paavali rohkaisee: “Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja”(Ef.2:8).<\/p>\n Se lahja on Jumalan lahjoittama usko, jonka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 meid\u00e4n on turha ryhty\u00e4 itsess\u00e4mme tai toisissamme mittailemaan. Ja siten usko on vain v\u00e4yl\u00e4,\u00a0mit\u00e4 kautta voimme vastaanottaa pelastuksen. Usko itsess\u00e4ns\u00e4 ei voi ket\u00e4\u00e4n pelastaa. Sen voi tehd\u00e4 yksin Kristus. Mutta kun H\u00e4n lahjoittamansa uskon kautta saapuu etsiv\u00e4\u00e4n ja Jumalaa janoavaan syd\u00e4meen, silloin ep\u00e4usko saa l\u00e4ht\u00f6passit.<\/p>\n Me istutamme omenapuun. Jeesus toivon kun lahjoittaa syd\u00e4meemme, silloin ep\u00e4toivo masentuu<\/em>.<\/p>\n Maailmassa on kasvava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ep\u00e4toivon valtaamia ihmisi\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4nkin joka viides maapallon asukkaista on viett\u00e4nyt n\u00e4lk\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4. \u00c4idit ja is\u00e4t ovat ep\u00e4toivoisia etsiess\u00e4\u00e4n lapsilleen ruokaa ja siedett\u00e4vi\u00e4 elinolosuhteita. Monet ennusteet maalailevat tulevaisuuden taivaan synkill\u00e4 ukkospilvill\u00e4. Nuorten on vaikea uskoa parempaan huomiseen. Masennuksesta on kehittynyt ty\u00f6ik\u00e4isten suurin terveysuhka. Poliitikkojen lupaukset ovat yksi toisensa j\u00e4lkeen\u00a0haihtuneet turhiksi toiveiksi.<\/p>\n Raamattu kertoo kursailematta, ett\u00e4 n\u00e4in tulee tapahtumaan. Mutta se kertoo my\u00f6skin todellisesta toivosta, “joka ei saata h\u00e4pe\u00e4\u00e4n”(Rm.5:5).\u00a0Turhaan ei sit\u00e4 kutsuta “el\u00e4v\u00e4ksi toivoksi”(1.Pt.1:3). Ellei ihmisell\u00e4 ole t\u00e4t\u00e4 uskoontulemisessa – eli uudestisyntymisess\u00e4 – lahjoitettua el\u00e4v\u00e4\u00e4 toivoa, joutuu h\u00e4n asettamaan toivonsa toisten ihmisten ja oman jaksamisensa varaan. Ei ole siis ihme, ett\u00e4 silloin tuntee olevansa kirjaimellisesti vailla toivoa.<\/p>\n Mutta Jeesus Kristus tuli antamaan jokaiselle vilpitt\u00f6m\u00e4lle el\u00e4m\u00e4n etsij\u00e4lle “tulevaisuuden ja toivon”(Jer.29:11). \u00a0Jeesuksen lahjoittaman toivon innostamana uskaltaa ihminen el\u00e4\u00e4 rohkeasti. Jumalalta neuvoja kysellen h\u00e4n uskaltaa tehd\u00e4 tulevaisuuteen ulottuvia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Lopullisena toivona on h\u00e4nell\u00e4 usko yl\u00f6snousemukseen ja iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan ja rakkaimpiensa yhteydess\u00e4.<\/p>\n Voisiko olla tehokkaampaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4 masennusta ja ep\u00e4toivoa vastaan!<\/p>\n Me istutamme omenapuun. Jeesus rakkauden lahjoittaa syd\u00e4meemme, silloin el\u00e4m\u00e4mme parantuu. <\/em><\/p>\n Maailma on n\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 rakkauden n\u00e4lk\u00e4\u00e4n. Se ei ymm\u00e4rr\u00e4 olevansa t\u00e4ss\u00e4 asiassa sokea sokeaintaluttaja. Kun se ei tunne ainoaa todellisen rakkauden l\u00e4hdett\u00e4, se pyrkii l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkautensa yh\u00e4 rajummin v\u00e4\u00e4ristyvist\u00e4 perversioista. On k\u00e4ynyt niin kuin Aaronille jumalaa “rakentaessaan”: “Min\u00e4 heitin sen tuleen, ja siit\u00e4 tuli t\u00e4m\u00e4 vasikka”(2.Ms.32:24).<\/p>\n Kest\u00e4v\u00e4lle ja kukoistavalle rakkaudelle ei ole vaihtoehtoja. “Jumala on rakkaus”(1.Jh.4:16). Olisi rakkauden laimentamista sanoa, ett\u00e4 Jumalalla on rakkautta. Rakkaus yhdess\u00e4 pyhyyden kanssa\u00a0on Jumalan hallitseva ominaisuus. Rakkaus on “suurin”, koska sen k\u00e4denj\u00e4lki n\u00e4kyy kaikessa Jumalan toiminnassa. Rakkaus on ainoa motiivi, mink\u00e4 perusteella pyh\u00e4 Jumala saattaa olla tekemisiss\u00e4 kaltaistemme langenneiden ihmisten kanssa. Jumalan rakkaus sai aikaan Golgatalla iankaikkisen sovituksen. Rakkauden ylistyslaulussa (1.Kr.13.) sanotaan, ett\u00e4 rakkaus ei koskaan ep\u00e4onnistu (h\u00e4vi\u00e4).<\/p>\n El\u00e4mme viel\u00e4 armon aikaa. Jumalan rakkaus ymp\u00e4r\u00f6i meit\u00e4 joka puolelta. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 enemm\u00e4n ylpeys est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 astumasta sis\u00e4lle Jumalan rakkauden maailmaan. Kutsuessaan meit\u00e4 valtakuntaansa Jumala ei tarjoa meille rakkautta juuri siin\u00e4 muodossa, kuin sit\u00e4 haluamme. Mutta H\u00e4n haluaa lahjoittaa meille sellaisen rakkauden, mit\u00e4 todella el\u00e4\u00e4ksemme tarvitsemme.<\/p>\n Jumalan rakkaudessa korjaantuvat monet el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rikki menneet asiat. Vihan kuihduttamat ihmissuhteet puhkeavat uuteen kukkaan. Ja vaikka Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nytkin asumisemme ja el\u00e4misemme ajat ja rajat (Apt.17:26), rakastavan Is\u00e4n johdatus saa meid\u00e4t kokemaan el\u00e4m\u00e4n mielekk\u00e4\u00e4ksi ja kohtaamaan huomisen luottavaisin mielin.<\/p>\n Omenapuut kasvavat!<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ikiaikaisesta it\u00e4maisesta viisaudesta on tullut oman aikamme my\u00f6nteisen ajattelun slogan. Ihan hyv\u00e4 n\u00e4in. Salomo oli t\u00e4ss\u00e4kin oikeassa: ei mit\u00e4\u00e4n varsinaisesti uutta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Uusi vuosi pukee ihmiskunnan l\u00f6yd\u00f6t uusiin vaatteisiin vain huomatakseen, ett\u00e4 l\u00f6ysikin p\u00e4ivitetty\u00e4 antiikkia. Jumala on kuitenkin luonut ihmisen etsij\u00e4ksi. Vuorisaarnassa Jeesus suorastaan yllytt\u00e4\u00e4 hengelliseen kullanhuuhdontaan. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4 julistaessaan hengellist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-201","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/201","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=201"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/201\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":206,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/201\/revisions\/206"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=201"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=201"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=201"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}