“Anna meille t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4inen kriisimme!”<\/p>\n
Tuollaisin ajatuksin voi huoletta avata sanomalehden. Tai television. Tai radion. P\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ja petty\u00e4 ei tarvitse. Kriisit ovat aikamme ruokaa, jota muodossa tai toisessa jaetaan jokaisen maapallon asukkaan lautaselle.<\/p>\n
Tietenkin on suuria eroja siin\u00e4, mink\u00e4laisia kriisej\u00e4 joudumme sulattelemaan. Samoin siin\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin olemme itse syyllistyneet kohtaamiimme koettelemuksiin. Vaikka kylv\u00e4misen ja niitt\u00e4misen laki yleisesti ottaen pit\u00e4\u00e4kin paikkansa, niin it\u00e4misajassa saattaa olla huomattavia eroja. Lis\u00e4ksi oikeudenmukaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pakenevan kriisilautasen \u00e4\u00e4relt\u00e4. Miljoonat ihmiset joutuvat jatkuvasti k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa muiden v\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja itsekk\u00e4ist\u00e4 valinnoista. Yhden onni sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 toiselle kriisi\u00e4.<\/p>\n
Yh\u00e4 useampi omilla aivoillaan ajatteleva ihminen on ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmiskunnan avuttomuuden. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi heitt\u00e4yty\u00e4 fatalistiksi ja kielt\u00e4yty\u00e4 omasta vastuustaan asioiden korjaamiseksi. On vain k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 enemmist\u00f6 on\u00a0pettynyt ja kyll\u00e4stynyt markkinavoimien ja heid\u00e4n\u00a0poliitikkojuoksupoikiensa ruusuisiin lupauksiin. Ajatteleva ihminen on ryhtynyt yksinkertaistamaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 reviiri\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4nyt p\u00f6rssikurssien sahaavien liikeiden tuijottamisen kaikenkarvaisille meklareille.<\/p>\n
Jumala on aina osannut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kriisej\u00e4 ihmisen parhaaksi. H\u00e4n jopa saattaa avitella itsetuntonsa uhossa kaasuttelevaa juppia l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n todellisen kokonsa. Ja pienuutensa kohtaaminen merkitsee aina kriisi\u00e4. Jos Jumalalle ei siin\u00e4 tilanteessa k\u00e4\u00e4nnet\u00e4 pyrst\u00f6puolta, alkaa pienuutensa l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 terveellinen uudisrakentaminen.<\/p>\n
Vapauttavin kokemus on se, ettei tarvitsekaan jaksaa yksin. Minun ei tarvitse puolustaa itse\u00e4ni, sill\u00e4 minulla on itse\u00e4ni parempi puolustaja. Jeesus vakuutti: “Kaikki, mink\u00e4 Is\u00e4 antaa minulle, tulee minun tyk\u00f6ni. Ja sit\u00e4, joka minun luokseni tulee, min\u00e4 en heit\u00e4 ulos<\/em>.” Ja: “Minun l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ni tahto on se, ett\u00e4 min\u00e4 kaikista niist\u00e4, jotka h\u00e4n on minulle antanut, en kadota yht\u00e4k\u00e4\u00e4n<\/em>.”(Jh.6:37,39)<\/p>\n Ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n. Se tarkoittaa Sinua – ja minuakin.\u00a0Tullessamme Jeesuksen luokse, H\u00e4n p\u00e4tkii kantamamme kriisit rakennuspuiksi uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0Ne olosuhteet, jotka\u00a0yksin kohdatessaan saivat voimat ehtym\u00e4\u00e4n, tuntuvatkin nyt\u00a0olevan voitettavissa. Pettymykset ja ep\u00e4toivo vaihtuvat houkuttelevaksi tulevaisuudeksi ja el\u00e4v\u00e4ksi toivoksi. On helpompi hengitt\u00e4\u00e4. Lakkaamme huolehtimasta omasta kohtalostamme ja kiinnostumme auttamaan toisia, jotka ovat hautautumassa omien kriisiens\u00e4 alle.<\/p>\n Siisp\u00e4 ojennan t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4n kriisini ihan tuoreeltaan Jeesuksen k\u00e4siin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" “Anna meille t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4inen kriisimme!” Tuollaisin ajatuksin voi huoletta avata sanomalehden. Tai television. Tai radion. P\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ja petty\u00e4 ei tarvitse. Kriisit ovat aikamme ruokaa, jota muodossa tai toisessa jaetaan jokaisen maapallon asukkaan lautaselle. Tietenkin on suuria eroja siin\u00e4, mink\u00e4laisia kriisej\u00e4 joudumme sulattelemaan. Samoin siin\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin olemme itse syyllistyneet kohtaamiimme koettelemuksiin. Vaikka kylv\u00e4misen ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-240","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/240","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=240"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/240\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":243,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/240\/revisions\/243"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=240"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=240"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}