Suomi on suuri maa.\u00a0Kun paljon liikkuu, sen saa huomata usein. Viel\u00e4 ik\u00e4miehen\u00e4kin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 seuduilta, jotka tuntuvat uusilta tuttavuuksilta. Oma osansa on tietysti sill\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hes kaikki paikkakunnat ovat muutamassa vuosikymmeness\u00e4 pesseet kasvonsa perusteellisesti.\u00a0Niiden sijoittaminen vanhoihin muistikuviin on tuomittu ep\u00e4onnistumaan.<\/p>\n
Jumalan juoksupoikana sain juuri\u00a0vierailla Porin seudulla. Edellisest\u00e4 – pikaisestakin\u00a0 – oli vier\u00e4ht\u00e4nyt reilusti\u00a0toistakymment\u00e4 vuotta. Sis\u00e4\u00e4ntuloreiteiss\u00e4 riitti etsimist\u00e4, kun ainoa navigaattori oli omien korvien v\u00e4liss\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi is\u00e4nnyytt\u00e4 hoiteli kolme eri seurakuntaa, joten tuttavuutta hierottiin moneen suuntaan.<\/p>\n
Kuten yleens\u00e4, n\u00e4m\u00e4 seurakunnat olivat ilmeilt\u00e4\u00e4n erilaisia. Jo kirkkosaleista saattoi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 yht\u00e4 jos toista niiden toimintakulttuurista. Jos t\u00e4llaista vertailua suoritetaan oikeassa hengess\u00e4, on eri-ilmeisyydess\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Jumalan luomisty\u00f6n rikkautta. Avoimella mielell\u00e4 liikkuvalle vierailijalle tarjoutuu silloin oiva tilaisuus saada raikasta tuuletusta omaan hengelliseen maailmaansa.<\/p>\n
Usein kuulee arvostelua siit\u00e4, ett\u00e4 kristillisyys on jakautunut niin lukemattomiin “kuppikuntiin”. Joidenkin mielest\u00e4 se on merkki kristillisyyden voimattomuudesta. Yleens\u00e4 t\u00e4llainen arvostelija on pahasti hakoteill\u00e4 ja todenn\u00e4k\u00f6isesti omalla hengellisell\u00e4 pakomatkallaan. Silloin on pakko viallistaa koko kristillinen aatemaailma.<\/p>\n
Tuskin kukaan viihtyisi sellaisessa seurakunnassa, miss\u00e4 olisi ainoastaan yhden ajatus- \u00a0ja toimintamallin pakko. My\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 toki on, ett\u00e4 sellaisia yrityksi\u00e4 on riitt\u00e4nyt halki koko seurakunnan historian. Mutta alistamisen, pakottamisen ja tuomitsemisen ilmapiirist\u00e4 astuu ensimm\u00e4isen\u00e4 ulos itse Kristus. Sen j\u00e4lkeen koko toiminta kuihtuu v\u00e4hitellen omaan mahdottomuuteensa.<\/p>\n
Siksi Jumala on tarkoituksella muovannut seurakuntansa hyvin moni-ilmeisiksi. Vastoin yleist\u00e4 harhaluuloa erilaisuus ei ole merkki siit\u00e4, ett\u00e4 seurakunnat kilpailevat kesken\u00e4\u00e4n. Eri-ilmeisiss\u00e4 hengellisiss\u00e4 kodeissa on kuitenkin yksi ja sama is\u00e4nt\u00e4. Jo alkuseurakunnan ajoista l\u00e4htien niiden yhteinen uskontunnustus on kuulunut: “Jeesus Kristus on Herra!”<\/p>\n
Kaikki t\u00e4llaiset seurakunnat ovat Jumalan seurakuntia. Erilaisuuksistaan huolimatta ne muodostavat\u00a0yhden ainoan ja todellisen seurakunnan. Jokaisen kristillist\u00e4 uskoa tunnustavan ihmisen el\u00e4m\u00e4 on tarkoitettu toteutumaan jonkun paikallisen seurakunnan yhteydess\u00e4.\u00a0On valtavaa, ett\u00e4 Jumala armonsa rikkaudessa kattaa eteemme runsaat pitop\u00f6yd\u00e4t. Niiden \u00e4\u00e4rest\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokainen paikkansa, miss\u00e4 l\u00f6ytyy ruokaa ja palvelusteht\u00e4v\u00e4 juuri h\u00e4nen mentaliteetilleen sopivasti.<\/p>\n
Min\u00e4 nautin porilaisista kaikilla heid\u00e4n mausteillaan. Hyv\u00e4 maku s\u00e4ilyy pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomi on suuri maa.\u00a0Kun paljon liikkuu, sen saa huomata usein. Viel\u00e4 ik\u00e4miehen\u00e4kin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 seuduilta, jotka tuntuvat uusilta tuttavuuksilta. Oma osansa on tietysti sill\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hes kaikki paikkakunnat ovat muutamassa vuosikymmeness\u00e4 pesseet kasvonsa perusteellisesti.\u00a0Niiden sijoittaminen vanhoihin muistikuviin on tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Jumalan juoksupoikana sain juuri\u00a0vierailla Porin seudulla. Edellisest\u00e4 – pikaisestakin\u00a0 – oli vier\u00e4ht\u00e4nyt reilusti\u00a0toistakymment\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[4],"class_list":["post-298","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-eissa"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/298","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=298"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/298\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":299,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/298\/revisions\/299"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=298"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=298"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=298"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}