Te tulitte taas! Kuuletteko, kuinka huikkaan raspiintuvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4ni? – Tervetuloa!!!<\/p>\n
Kaiku kiirii Mutkankyl\u00e4n laaksoja ja rinteit\u00e4. Moni mets\u00e4nel\u00e4v\u00e4 h\u00f6ristelee korviaan. Mik\u00e4 on tuo uusi k\u00f6nsik\u00e4s, joka pyrkii liittym\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4n kuoroon?<\/p>\n
Niin. Kev\u00e4t on t\u00e4ynn\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, ja linnut sen j\u00e4lleen aloittivat. Niihin voi viel\u00e4 luottaa, vaikka ne syksyll\u00e4 r\u00e4nt\u00e4isin siivin tuntuivat viev\u00e4n el\u00e4m\u00e4n menness\u00e4\u00e4n. J\u00e4ljelle j\u00e4i vain ruska ja ymp\u00e4rik\u00e4\u00e4nnetyt, kaikkensa antaneet pellot. Yhdelle ne puhuvat yht\u00e4, toiselle toista. Parkkiintuneelle kaupunkilaiselle tuskin mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen syksyns\u00e4 alkaa kiinni menneist\u00e4 terasseista.<\/p>\n
Mutta teist\u00e4 linnuista. Te ette tule salaa hiipim\u00e4ll\u00e4 vaan juhlavasti torvia soittaen. \u00c4\u00e4nill\u00e4nne her\u00e4ttelette meit\u00e4 pohjolan asukkeja horroksesta. Kun en ole varsinainen bongari tai rengastaja, en tied\u00e4, monenko kes\u00e4n tuttuja olemme. Mutta matalan ylilennon suorittanut joutsenpari tuntui tervehtiv\u00e4n siin\u00e4 kuin naapurim\u00f6kin v\u00e4kikin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan taas!<\/p>\n
Niin kuin muuttolintusen tie taivasta kohti matka vie. <\/em>Kuin unelma liit\u00e4vi el\u00e4m\u00e4 pois kirkkausrantahan kodista maan. Suo, ett\u00e4 mun sieluni valmisna ois. Auttaos onneni saavuttamaan.<\/em><\/p>\n Hilja Haahden puhutteleva runo tekee meist\u00e4 lintuja. Mutta, muuttolintujako? Ihanko totta, vai onko se ainoastaan el\u00e4m\u00e4nkatsomuksen tulkinta?<\/p>\n Kysymys on perusteltu. Moni on juurtunut tiukasti paikoilleen. L\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6 on riitt\u00e4nyt maailmaksi, ja siin\u00e4 sit\u00e4 on huhuiltu muiden p\u00f6ll\u00f6jen seurassa. Kukaties vuosikymmenet. Ihan turhaan n\u00e4m\u00e4 kotiseutuihmiset tuntevat alemmuutta maailmankiert\u00e4jien rinnalla. On hetki\u00e4, jolloin molemmissa leireiss\u00e4 haikaillaan toisen osaa. Ei se onni kukoista sen paremmin kulkemallakaan.<\/p>\n Mutta vuosien karttuessa sit\u00e4 vain huomaa olevansa l\u00e4pikulkumatkalla. Viimeist\u00e4\u00e4n silloin, kun mustat vaunut lupaa kysym\u00e4tt\u00e4 hakevat jonkun liian l\u00e4helt\u00e4. Siin\u00e4 tuoreen mulla tuoksuessa alkaa tiedostaa muuttolinnun \u00e4\u00e4nen. Oman \u00e4\u00e4nens\u00e4.<\/p>\n Nuoruuden vuosina pysyi kompassi tukevasti k\u00e4dess\u00e4. El\u00e4m\u00e4n rastit olivat selvill\u00e4. Tulevaisuus hehkui kuin kes\u00e4inen luonto, eik\u00e4 mahdollisuuksilla ollut rajoja. Kolhuja saatiin mutta\u00a0niin annettiinkin. Ei muuta, kun yl\u00f6s ja eteenp\u00e4in!<\/p>\n Askeleet, ihmisen siiveniskut, lyhenev\u00e4t v\u00e4hitellen. Milli millilt\u00e4, ellei sairaus tai onnettomuudet paina jarrua rajummin. Jossakin vaiheessa h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4\u00e4: minusta on tullut ohitettava. Kaistantukko. Yrit\u00e4n painaa kaasua, mutta ei vain kiihdy. Turbo on sammunut pellin alta.<\/p>\n Jeesus vihjasi Pietarille, ett\u00e4 sellaiset p\u00e4iv\u00e4t tulevat: “kun sin\u00e4 vanhenet, niin sin\u00e4 ojennat k\u00e4tesi, ja sinut vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”<\/em>(Joh.21:18)\u00a0Silloin ollaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n toisten armoilla. Jos on\u00a0ylpeytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n rasteilta j\u00e4\u00e4nyt viel\u00e4\u00a0nielem\u00e4tt\u00e4, on\u00a0se viimeisell\u00e4 etapilla tosi karvasta.<\/p>\n Kuka pystyy selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka muuttolinnut ovat saaneet h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n suuntavaistonsa ja sis\u00e4isen almanakkansa? Eth\u00e4n yrit\u00e4 naruttaa itse\u00e4si arvelemalla, ett\u00e4 siin\u00e4 se vuosimiljoonien varrella on oppimisen ja erehdysten tiell\u00e4 kehittynyt? Ei lapsikaan tarvitse montaa kev\u00e4tt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, ett\u00e4 kev\u00e4t ja kev\u00e4\u00e4n linnut saapuvat Suuren K\u00e4den saattelemina.<\/p>\n Ihmisen ihanin kes\u00e4 on viimeisen syksyn takana. Nimitt\u00e4in, jos h\u00e4n on muuttovalmis. Kun t\u00e4t\u00e4 kirjoittaa tai lukee, tiet\u00e4\u00e4 viel\u00e4 voivansa tarkistaa suuntaa. Se on ollut Golgatan ja yl\u00f6snousemuksen p\u00e4ivist\u00e4 sama.<\/p>\n Monet ovat lent\u00e4neet edell\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4neet l\u00e4htev\u00e4n yksin kohti tummuvaa usvaa. Mutta jossakin siell\u00e4, meid\u00e4n silmilt\u00e4mme salassa, ovat vierelle ilmestyneet vahvat siivet. Ne sulkevat v\u00e4syneen muuttolinnun kainaloonsa ja viev\u00e4t perille. Varmasti.<\/p>\n Pakollinen muutto? Vai paras muutto?<\/p>\n Valinta on Sinun ja minun. Olemmehan muuttolintuja. Se osa on kaikkein parhainta hyv\u00e4ksy\u00e4 n\u00e4in kev\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Te tulitte taas! Kuuletteko, kuinka huikkaan raspiintuvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4ni? – Tervetuloa!!! Kaiku kiirii Mutkankyl\u00e4n laaksoja ja rinteit\u00e4. Moni mets\u00e4nel\u00e4v\u00e4 h\u00f6ristelee korviaan. Mik\u00e4 on tuo uusi k\u00f6nsik\u00e4s, joka pyrkii liittym\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4n kuoroon? Niin. Kev\u00e4t on t\u00e4ynn\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, ja linnut sen j\u00e4lleen aloittivat. Niihin voi viel\u00e4 luottaa, vaikka ne syksyll\u00e4 r\u00e4nt\u00e4isin siivin tuntuivat viev\u00e4n el\u00e4m\u00e4n menness\u00e4\u00e4n. J\u00e4ljelle j\u00e4i […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-305","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=305"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":309,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/305\/revisions\/309"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}