Pid\u00e4tin hengityst\u00e4. Tasainen tuhina kertoi, ett\u00e4 lastenhuoneessa vallitsi rauha ja ihmisten kesken hyv\u00e4 tahto. Hiljaa kuin tonttu varpahillaan hiivin ulko-ovelle. Suljin sen varoen. Hetken katselin alhaalla uinuvaa kaupunkia. Asuimme vuorenrinteell\u00e4. Sielt\u00e4 avautuvaa n\u00e4k\u00f6alaa ei voinut lakata ihastelemasta. Oli varhainen jouluaamu.<\/p>\n
Kadut olivat hiljaisia. Muutamat taksit sujahteli vastaan. Viimeiset aattoillan valvojat etsiv\u00e4t kotiosoitteita. En muista n\u00e4hneeni Malagan kansainv\u00e4list\u00e4 lentoasemaa niin hiljaisena. Omien askelten kaikua kuunnellen kuljin l\u00e4pi aution hallin ja saavuin lennnonvalmistelun huoneeseen.<\/p>\n
Raivasin tilaa lautasten ja pullojen keskelle. Haukotteleva meteorologi kammertautui jaloilleen tiskin takaa. H\u00e4nelt\u00e4 tiedustelin lentos\u00e4\u00e4t\u00e4.\u00a0\u00a0\u00a0 -Niinkus n\u00e4et, h\u00e4n viittasi peukalollaan ikkunan suuntaan ja sinet\u00f6i sanansa viel\u00e4 leve\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 haukotuksella.<\/p>\n
Ohjeet olivat yht\u00e4 ylimalkaiset kuin t\u00e4sm\u00e4llisetkin. Kirkasta etel\u00e4n taivasta riitti silm\u00e4nkantamaa kauemmaksi. \u00a0 L\u00e4hetyslentokoneemme “Kotka” odotteli uskollisena. Olin tankannut sen jo aikaisemmin. Tavaratila ja takapenkki pullistelivat vaatenyyteist\u00e4. Kirkkokansamme joululahjaa Afrikan puolen v\u00e4h\u00e4osaisille.<\/p>\n
Siiville p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Kotka kiskoi hanakasti korkeutta. Samaan aikaan hivuttautui aurinko esiin it\u00e4isest\u00e4 horisontista. Minusta katsottuna se nousi juuri sielt\u00e4 mist\u00e4 pitikin. V\u00e4limeren it\u00e4isest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, Juudean Betlehemist\u00e4 nousi ihmiskunnan todellinen p\u00e4iv\u00e4nkoitto. N\u00e4kym\u00e4 oli henke\u00e4salpaava. Min\u00e4kin, syntinen suomalaismies, sain tuon valon sytytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 olla t\u00e4ss\u00e4 viem\u00e4ss\u00e4 soihtua eteenp\u00e4in. Poskeni kostuivat ilon kyyneleist\u00e4. \u00a0 Radiossa oli hiljaista. Pari kilometria alapuolellani muutamia laivoja kynti tiet\u00e4\u00e4n kohti Gibraltarin salmea. N\u00e4iden ulkoisten ja sis\u00e4isten n\u00e4k\u00f6alojen valtaamana tunnin lentomatka Melillan siirtomaakaupunkiin tuntui vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4n tavallista nopeammin.<\/p>\n
Noustessani perill\u00e4 koneesta asteli paikalle kolme tuimann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 siviilikaartin miest\u00e4. Mik\u00e4 oli h\u00e4t\u00e4n\u00e4? Mist\u00e4 nuo vihaiset ilmeet?<\/p>\n
Kauan ei vastausta tarvinnut odotella. \u00a0 – Mik\u00e4 kumma sinut pisti t\u00e4h\u00e4n aikaan t\u00e4nne tulemaan? Etk\u00f6 tajua, ett\u00e4 sinun t\u00e4htesi on koko t\u00e4m\u00e4 orkesteri joutunut tulemaan paikalle. Ilman lentoasi olisimme saaneet viett\u00e4\u00e4 rauhassa juhlaa kotonamme.<\/p>\n
Mies viittasi asemarakennuksen suuntaan. Pari palomiest\u00e4 katseli avoimesta ovesta kuin varmistaen, ett\u00e4 ansaitsemani nuhteet meniv\u00e4t perille.<\/p>\n
– Anteeksi. En osannut aavistaa, ett\u00e4 teill\u00e4 olisi ollut vapaata. Ei tarkoitukseni ollut h\u00e4irit\u00e4 jouluanne.<\/p>\n
Apein mielin ryhdyin purkamaan lastiani. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kuormani miesten k\u00e4yt\u00f6s alkoi muuttua. Ensin he tulivat vaivautuneiksi. Kohta yksi l\u00e4hti hakemaan k\u00e4rryj\u00e4, ett\u00e4 saisin viety\u00e4 nyytit terminaaliin. Kovat ilmeet sulivat ja minulle tarjottiin kilvan kyyti\u00e4 kaupunkiin.<\/p>\n
Saavuin parahiksi ennen aamumessun alkua. Majoittauduin nyss\u00e4k\u00f6ineni pienen matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n kirkon portailta. Niiden molemmille puolille oli asettautunut k\u00f6yhi\u00e4 berberi\u00e4itej\u00e4 koettelemaan kristittyjen joulumielt\u00e4.\u00a0\u00a0Espanjalaiset perheet saapuivat kirkkoon parhaisiin puettuina. Vetoavin katsein ojensivat k\u00f6yh\u00e4t \u00e4idit k\u00e4tens\u00e4 almujen toivossa. Joidenkin syd\u00e4mi\u00e4 nuo katseet koskettivat, mutta monet kiirehtiv\u00e4t yl\u00f6s portaita sivuilleen vilkuilematta.<\/p>\n
Vihelsin varovaisesti. Muutamat p\u00e4\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t. Uusi yritys. Nyt naiset supattelivat kesken\u00e4\u00e4n ja vilkuilivat minuun p\u00e4in. Viittasin jaloissani olevaan nyyttikasaan ja vinkkasin heit\u00e4 tulemaan l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/p>\n
Tiedustelija l\u00e4hetettiin liikkeelle. H\u00e4n osasi espanjaa. \u00a0 – Toin n\u00e4m\u00e4 vaatteet teille lahjaksi. Ne ovat lahja suomalaisilta yst\u00e4vilt\u00e4. Jakakaa ne kesken\u00e4nne.<\/p>\n
Nainen ryhtyi tutkimaan yht\u00e4 pussia ja nosti sielt\u00e4 esiin lastenvaatteita. Silloin syntyi muuhun porukkaan vipin\u00e4\u00e4. Kukaan ei tahtonut j\u00e4\u00e4d\u00e4 osattomaksi. \u00a0 Itse otin muutaman askeleen sivummalle etten j\u00e4\u00e4nyt jalkoihin. Nauroin makeasti vesiss\u00e4 silmin. Toivoin, ett\u00e4 siviilikaartin miehetkin olisivat olleet n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4. Olivathan hekin omalla panoksellaan tehneet t\u00e4m\u00e4n hetken mahdolliseksi.<\/p>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 istuin taas Kotkan ohjaimissa ja matkalla kotiin. J\u00e4lleen paistoi joulun aurinko p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4. Mieli oli entist\u00e4 kiitollisempi. Jospa joulun Herra saisi vaikuttaa meiss\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n antamisen mielt\u00e4. Kaiken muun ohessa H\u00e4n itse on lahjoittanut antamisessakin meille parhaimman esimerkin. \u00a0 Antavaan syd\u00e4meen paistaa aina aurinko.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pid\u00e4tin hengityst\u00e4. Tasainen tuhina kertoi, ett\u00e4 lastenhuoneessa vallitsi rauha ja ihmisten kesken hyv\u00e4 tahto. Hiljaa kuin tonttu varpahillaan hiivin ulko-ovelle. Suljin sen varoen. Hetken katselin alhaalla uinuvaa kaupunkia. Asuimme vuorenrinteell\u00e4. Sielt\u00e4 avautuvaa n\u00e4k\u00f6alaa ei voinut lakata ihastelemasta. Oli varhainen jouluaamu. Kadut olivat hiljaisia. Muutamat taksit sujahteli vastaan. Viimeiset aattoillan valvojat etsiv\u00e4t kotiosoitteita. En muista n\u00e4hneeni […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-343","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/343","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=343"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/343\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":344,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/343\/revisions\/344"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=343"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=343"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=343"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}