L\u00e4het\u00e4n niit\u00e4 teille kirjoitettuna. Tiiviiksi pakattuina – kuten datatiedostot. Yst\u00e4v\u00e4ni Eija, joka hieman paimentaa n\u00e4iden sivujen tilaa, on kyll\u00e4 neuvonut minua, kuinka mukaan liitet\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 kuvia. Mutta yh\u00e4 areenalle ty\u00f6ntyv\u00e4 vanhuus on saanut Amigon hukkaamaan nekin opit – monen muun arvokkaan tiedon ohessa. Jos siis et jaksa seurata ik\u00e4miehen sanallista diaesityst\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4st\u00e4 kes\u00e4st\u00e4 niin skippaa se huoletta. Mik\u00e4li hengiss\u00e4 pysyn, yhteen asiaan pureutuvia kirjoitelmia on luvassa my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 kannattaa pit\u00e4\u00e4 lomaa ja lomalla vahvistua. Se ei siis tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 loma k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n r\u00e4stiin j\u00e4\u00e4neen ja v\u00e4hemm\u00e4n kiireellisen ty\u00f6kuorman purkamiseksi. Toki niinkin voi tehd\u00e4, mutta eik\u00f6 silloin ole yht\u00e4 hyvin itsens\u00e4 kuin muidenkin pett\u00e4mist\u00e4 valitella uupumusta kohta lomalta palattuaan.<\/p>\n
Minulla – ja meill\u00e4 – oli poikkeuksellisen rauhallinen ja voimia antava kes\u00e4. Edellisist\u00e4 l\u00e4hisukulaisen hautajaisista oli vier\u00e4ht\u00e4nyt jo per\u00e4ti kolme kuukautta. Siksikin kes\u00e4 pukkasi pintaan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ihan totta! Kyll\u00e4 yli kuusikymppinenkin viel\u00e4 hein\u00e4ntuoksun ja sokerinmaun tuntee.<\/p>\n
Suvivirren kaikuessa sain toivomani ilmoituksen siit\u00e4, ett\u00e4 Finavia jatkoi ty\u00f6sopimustani ensi vuoden kev\u00e4\u00e4seen. Koen sen selv\u00e4n\u00e4 Jumalan k\u00e4denojennuksena. Kun talosta n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ovea kymmenille\u00a0tehokkaimmassa ty\u00f6i\u00e4ss\u00e4 oleville, on vanhuusel\u00e4kkeell\u00e4 olevan papparaisen mukana roikottaminen huutomerkin paikka. Semminkin, kun sen papan yksisormij\u00e4rjestelm\u00e4n ainoakin ty\u00f6kalu hakeutuu n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6n sijasta yh\u00e4 useammin suuhun.<\/p>\n
Hein\u00e4kuun alussa j\u00e4timme toviksi kotikonnut. Suuntasimme it\u00e4isimp\u00e4\u00e4n Suomeen, joka kohtalaisille maailmankiert\u00e4jille oli j\u00e4\u00e4nyt l\u00e4hes koskemattomaksi seuduksi. Kompassiin vaikutti osin sekin, ett\u00e4 maaliskuussa edesmennyt Kalle -set\u00e4ni oli suorittanut t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isen uransa rajavartijana Suomussalmella.<\/p>\n
Ehk\u00e4 kiinnostavin paikka siell\u00e4 oli Raate. K\u00e4ynnin teki erityisen rikkaaksi se, ett\u00e4 olin vaivautunut\u00a0ev\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni muutamalla Raatteentien historiasta kertovalla kirjalla. Kokonaisuudesta muodostuikin t\u00e4llaiselle tunneihmiselle puhutteleva. Luulen, ett\u00e4 loppujen lopuksi vain harvat meist\u00e4 ovat tiedostaneet, kuinka ratkaisevia kansallisen\u00a0olemassaolomme kannalta nuo 1939\/40 -vuodenvaihteen taistelut olivat. Ja kuinka ilmiselv\u00e4\u00e4 oli Jumalan puuttuminen tapahtumien kulkuun. Hyyt\u00e4viss\u00e4 pakkasissa p\u00e4\u00e4ttyneiden taisteluiden “viile\u00e4” tarkastelu toteaisi helposti, ett\u00e4 Jumala oli puolueellinen suomalaisten hyv\u00e4ksi.<\/p>\n
Painovoiman vet\u00e4min\u00e4 k\u00f6r\u00f6ttelimme sitten alasp\u00e4in. H\u00e4mm\u00e4stelimme Kainuun vaitonaista jylhyytt\u00e4, joka Nurmeksen tienoilla\u00a0suostui antamaan sijaa Karjalan kanteleen hel\u00e4hdyksille. Kuuntelimme sit\u00e4 is\u00e4ni ja Kalle -sed\u00e4n puolesta. Mieleen muistuivat ne lukuisat kerrat, jolloin he olivat haikeina muistelleet rajan taakse j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 lapsuuskotiaan.<\/p>\n
Jos minun pit\u00e4isi t\u00e4lt\u00e4 istumalta \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 kauneinta n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni suomalaista maisemaa en tarvitsisi hengenvetoa pitemp\u00e4\u00e4 miettimisaikaa. Se on Koli. Ehdottomasti: Koli.<\/p>\n
Katselimme sit\u00e4 useammasta vinkkelist\u00e4. Talvella ylikierroksilla py\u00f6riv\u00e4t hiihtohissit olivat kai ruostumisen pelosta k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Hetken mielijohteesta ehdotin kullalleni pient\u00e4 t\u00f6rs\u00e4yst\u00e4 tuolihississ\u00e4 ajelun merkeiss\u00e4. Korkeanpaikan kammoisena h\u00e4n j\u00e4hmettyi ajatuksesta Lootin vaimoksi ja havahtui todellisuuteen vasta\u00a0keinuvassa hissituolissa. Olisitte n\u00e4hneet. Ilme ja ote tuolin kaiteesta olivat yht\u00e4 rautaisia.<\/p>\n
Kierroksemme toinen ennalta sovittu kohde oli Imatra. Kristillisen moottoripy\u00f6r\u00e4kerhon, Gospel Ridersin vuotuinen kes\u00e4tapahtuma oli koonnut seurakunnan leirikeskukseen toistasataa suht\u00b4 hurjann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 mutta sisikunnaltaan lauhkeaa p\u00e4rin\u00e4miest\u00e4 ja -naista.\u00a0Pihalla hirnahteli toinen toistaan kiiltelev\u00e4mpi\u00e4 ja arvokkaampia peltihevosia. Me emme toistaiseksi ole moiseen tautiin sairastuneet, mutta vannomatta paras. Uskovaisiksi harvinaisen rentoa porukkaa. Oli siin\u00e4 ilo pist\u00e4\u00e4 kantriksi.<\/p>\n
Sielt\u00e4 ryk\u00e4isimme yhdell\u00e4 varikkok\u00e4ynnilla Suomi -neidon toiselle kupeelle. Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4 Kansanl\u00e4hetyksen kes\u00e4p\u00e4ivill\u00e4 piti P\u00e4ivi R\u00e4s\u00e4nenkin viimeisen kuuluisan puheensa, jonka perusteella h\u00e4nelle pystytettiin hirsipuita sinne jo t\u00e4nne, ja joka muutamalle tuhannelle oli kuulemma se\u00a0viimeinen pisara kansankirkon j\u00e4senen\u00e4.<\/p>\n
Kotiin palattuamme\u00a0alkoi heti uusi pakkaaminen. Mutta sit\u00e4 ennen retkahdin pahasti. Ja kalliisti. Ja ihanasti. Enk\u00e4 ole viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 suostunut edes katumaan.<\/p>\n
L\u00e4hdin Sein\u00e4joelle katselemaan, josko l\u00f6ytyisi edullista tarjokasta metallikieliseksi kitaraksi. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 kovassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 rispaantunut \u00e4\u00e4neni karkottaa v\u00e4hiten kuulijoita kantrityyppisen musiikin rytmeiss\u00e4. Ja niin avasin kohtalokkain seurauksin er\u00e4\u00e4n kitaralaukun. Sielt\u00e4 iski varoittamatta silm\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 sylihoidossa muutaman vuoden ollut Gibson SJ-200. Olin myyty mies kuin Simson Delilan edess\u00e4. Loppu onkin sitten luettavissa tiliotteelta ja kuunneltavissa pitkin ja poikin Suomen nieme\u00e4.<\/p>\n
Aaah! Venetsiassa! Yksi Hannelen haaveista toteutui. Ja kyll\u00e4 nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 autottomassa kaupungissa oli minullekin positiivinen kokemus. Kaikki ep\u00e4ilev\u00e4t enakkokuvat hukkuivat jo siell\u00e4 katujen pinnan alle. Venetsiassa ei haissut itse\u00e4ni pahemmalta, hintataso oli suomalaisittain kohtuullinen ja ymp\u00e4rist\u00f6n siisteydess\u00e4 joudumme siin\u00e4kin tyytym\u00e4\u00e4n heihin verrattuna hopeamitaliin.<\/p>\n
Kaikki avioparit: huomio, huomio! Jos parisuhteessa on pintaremontin tarvetta, niin sinne vain gondolin tai vesibussin penkeille leppoisasti k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 keinuilemaan. Kotiin palattua on sitten\u00a0perehty\u00e4 juurihoitoihin.<\/p>\n
Elokuussa on siis palailtu arkeen monella tavalla uudistunein mielin. Seurakuntavieraillut ovat pyr\u00e4ht\u00e4neet k\u00e4yntiin. Nuoret ovat laulujen j\u00e4lkeen tulleet ihastuneina tapaamaan. Kitaraani.<\/p>\n
Viikko sitten otin vastaan suuren uutisen. Aurinkorannikon Turistikirkon vanhimmisto kutsui minua auttamaan ty\u00f6ss\u00e4 ensi Helmikuusta loppukev\u00e4\u00e4ksi. Se on minun – ja meid\u00e4n – el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niin suuri maanj\u00e4ristys, ett\u00e4 siit\u00e4 kirjoittelen tarkemmin hengityksen tasaannuttua.<\/p>\n
Viimeisen\u00e4 diana toivotan Sinulle, lukijani, rakkauden Jumalan siunaamaa syksy\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
L\u00e4het\u00e4n niit\u00e4 teille kirjoitettuna. Tiiviiksi pakattuina – kuten datatiedostot. Yst\u00e4v\u00e4ni Eija, joka hieman paimentaa n\u00e4iden sivujen tilaa, on kyll\u00e4 neuvonut minua, kuinka mukaan liitet\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 kuvia. Mutta yh\u00e4 areenalle ty\u00f6ntyv\u00e4 vanhuus on saanut Amigon hukkaamaan nekin opit – monen muun arvokkaan tiedon ohessa. Jos siis et jaksa seurata ik\u00e4miehen sanallista diaesityst\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4st\u00e4 kes\u00e4st\u00e4 niin skippaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-391","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=391"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":392,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/391\/revisions\/392"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=391"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=391"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=391"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}