– Saamme niitt\u00e4\u00e4, emme v\u00e4sy. Saamme niitt\u00e4\u00e4, emme v\u00e4sy.<\/p>\n
Pienen lapsen kirkas \u00e4\u00e4ni kaikui erinomaisen akustisessa\u00a0Torremolinosin Evankeelisessa Kirkossa. Nuorin tytt\u00e4remme Raakel oli tuolloin 3-vuotias. Vietimme l\u00e4ksi\u00e4istilaisuuttamme huhtikuussa 1990. Kyynelist\u00e4 ei ollut puutetta.<\/p>\n
Mutta Suomeen saapuessamme t\u00e4nne oli juuri iskem\u00e4ss\u00e4 se kuuluisa lama. Se tuskin oli meid\u00e4n syyt\u00e4mme, vaikka meill\u00e4 olikin tuomisina omamme. Liian monia ankaria iskuja liian nopeasti. Ne painoivat mielt\u00e4 maahan. Vastoin Raakelin kirkasta julistusta v\u00e4symys p\u00e4\u00e4si is\u00e4nn\u00f6im\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 lie olimme silloin niitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4?<\/p>\n
Puoli vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin sanoitin Miquel Cejasille laulun palmupuusta. Siin\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vertauskuvana kristityst\u00e4. Myrskyt voivat riepotella sit\u00e4 niin, ett\u00e4 latvukset l\u00e4hes pyyhkiv\u00e4t maata. Mutta tuulten tyynnytty\u00e4 palmu oikaisee j\u00e4lleen\u00a0itsens\u00e4 kohti Luojan sinist\u00e4 taivasta. Se ei tapahdu omasta voimastamme vaan H\u00e4nen, joka on luvannut: – Niin kuin ovat sinun\u00a0p\u00e4iv\u00e4si, niin olkoon my\u00f6s voimasi (5.Ms.33:25). T\u00e4m\u00e4n olemme saaneet my\u00f6hemminkin useasti kokea.<\/p>\n
Nyt on kuopus 26 ja is\u00e4pappa harmaa (miss\u00e4 nyt jotakin haituvaa yleens\u00e4 orastaa). Nuorilla aikuisillamme ei ole h\u00e4\u00e4vit tulevaisuuden n\u00e4kym\u00e4t. Omaa vaurauttaan rakentanut sukupolveni on testamentannut heille enemm\u00e4n ongelmia kuin mahdollisuuksia. Nuorilta vaaditaan yli-inhimillist\u00e4 tehokkuutta, jotta he pystyisiv\u00e4t hoitamaan meit\u00e4 vanhuksiaan – ja kuromaan pahaksi rev\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 kest\u00e4vyysvajetta. Siin\u00e4 jaksamisen taistelussa monet uupuvat ja repeytyv\u00e4t palasiksi erilaisten vaatimusten paineissa.<\/p>\n
– Min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon(Jer.29:11).<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 ovat puolestaan ainoan todellisen Jumalan sanoja.\u00a0Niit\u00e4 on syyt\u00e4 kaiuttaa yh\u00e4 voimallisemmin my\u00f6s kirkkojen ulkopuolella. Mutta mist\u00e4 sitten johtuu t\u00e4m\u00e4 huutava ristiriitaisuus Jumalan lupausten ja nykyp\u00e4iv\u00e4n todellisuuden v\u00e4lill\u00e4? Miksi kuilu tuntuu vain kasvavan p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4?<\/p>\n
Pyyd\u00e4n lukijaani pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n kanssani ja laskemaan k\u00e4tens\u00e4 rehellisesti syd\u00e4mellens\u00e4. Onko ihmiskunta, oletko Sin\u00e4 ja min\u00e4, olemmeko me rakentaneet ajalliseksi kodiksemme annettua maapalloa Jumalan antamien ohjeiden mukaan? Voimmeko v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maapallon nykyinen ekologinen ja sosiologinen tila on seurausta Jumalan \u00e4\u00e4nen kuuntelemisesta? Onko tapahtunut “H\u00e4nen” tahtonsa? Onko Jumala m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt kehityksen t\u00e4lle v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tuhon kurssille?<\/p>\n
Tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 n\u00e4in ei ole. Olemme tietoisesti valinneet markkinavoimat jumalaksemme ja aineellisen hyvinvoinnin kasvattamisen missioksemme. Tulos alkaa olla k\u00e4siss\u00e4mme. Saamme niitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 olemme itse kylv\u00e4neet. Ja kaiken lis\u00e4ksi olemme loppuun v\u00e4syneit\u00e4.<\/p>\n
– Min\u00e4 olen tullut tuomaan el\u00e4m\u00e4n ja ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden (Jh.10:10)<\/p>\n
Viel\u00e4 er\u00e4\u00e4t – ja kaikkein merkityksekk\u00e4imm\u00e4t sanat. Ne lausui maan p\u00e4\u00e4lle laskeutunut Jumala, vapahtajamme Jeesus Kristus. Jumala ei luonut ihmist\u00e4 saastumaan ja saastuttamaan. Kaikkiviisaudessaan H\u00e4n kuitenkin tiesi, ett\u00e4 niin siin\u00e4 tulee tapahtumaan.<\/p>\n
Osaatko – ja tahdotko – Sin\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt voivottelemaan\u00a0ihmiskunnan ep\u00e4onnistunutta p\u00f6rssikeinottelua. Rakkaudessaan meit\u00e4 kohtaan H\u00e4n valmisti uuden tien el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ylt\u00e4kyll\u00e4isyyteen. Meid\u00e4n on vain hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 se, ett\u00e4 omat valuuttamme eiv\u00e4t koskaan riit\u00e4 tiemaksuksi. Kelpaavaksi j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain Jumalan armo ja usko Jeesukseen Kristukseen ja H\u00e4nen lupauksiinsa.<\/p>\n
Kirjoitan n\u00e4it\u00e4 rivej\u00e4 tietoisesti kahden maan kansalaisena. Omalta osaltani olen v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin keskiarvon verran syyllinen ihmiskunnan loppulaukkaan. Mutta Jumalan armosta olen saanut uskon kautta Jeesuksen sovitusty\u00f6h\u00f6n my\u00f6s taivaan kansalaisuuden. Sen etuisuuksiin kuuluu rikas sis\u00e4inen hyvinvointi ja Jeesuksen lupaama ylt\u00e4kyll\u00e4isyys. Se saisi tietenkin harmauden keskelt\u00e4 nousta kirkkaammin esille, mutta siell\u00e4 se kuitenkin on. Ja mit\u00e4 synkemmiksi ajan horisontit painuvat, sit\u00e4 kirkkaampana kutsuu Jumalan valtakunnan aito valo.<\/p>\n
Takaisin tulevaisuuteen tuo eteeni j\u00e4lleen tutun elonpellon Espanjan Aurinkorannikolla. Se Turistikirkko, jota sain olla synnytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vuonna 1979, on kutsunut harmaantuneen\u00a0vaarin evankelistakseen tulevaksi kev\u00e4tkaudeksi. Harmauteni keskell\u00e4 olen innostunut! Sit\u00e4 minulta kuulemma odotetaankin. On sit\u00e4 aikoihin eletty! Ett\u00e4 n\u00e4in vanhalta miehelt\u00e4!<\/p>\n
Odotan pesti\u00e4 l\u00e4hes yht\u00e4\u00a0t\u00e4pin\u00e4ss\u00e4 kuin 34 vuotta sitten. Kaikkea se tulevaisuus tuo tullessaan!<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
– Saamme niitt\u00e4\u00e4, emme v\u00e4sy. Saamme niitt\u00e4\u00e4, emme v\u00e4sy. Pienen lapsen kirkas \u00e4\u00e4ni kaikui erinomaisen akustisessa\u00a0Torremolinosin Evankeelisessa Kirkossa. Nuorin tytt\u00e4remme Raakel oli tuolloin 3-vuotias. Vietimme l\u00e4ksi\u00e4istilaisuuttamme huhtikuussa 1990. Kyynelist\u00e4 ei ollut puutetta. Mutta Suomeen saapuessamme t\u00e4nne oli juuri iskem\u00e4ss\u00e4 se kuuluisa lama. Se tuskin oli meid\u00e4n syyt\u00e4mme, vaikka meill\u00e4 olikin tuomisina omamme. Liian monia ankaria […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-411","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=411"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":414,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/411\/revisions\/414"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=411"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=411"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=411"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}