Et kuuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 arvaa, miss\u00e4 nyt k\u00f6k\u00f6t\u00e4n ja kirjoitan. Otsikko antaa kyll\u00e4 vahvan kompassisuunnan maan suhteen, mutta sitten ei\u00a0kyll\u00e4 sinua gepee\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n. Vaan tehd\u00e4\u00e4np\u00e4 niinkuin paremmissakin novelleissa: j\u00e4tet\u00e4\u00e4n paljastus finaaliin.
\nSuu puhuu kuitenkin edelleen ja k\u00e4si tartuu kyn\u00e4\u00e4n syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 – vaikka sitten rytmivikaisen. Ja kun tovin aikaa olen katsellut ja kuunnellut suomalaista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, en tunne totisesti olevani ainoa. Ilon aiheeksi siit\u00e4 ei kyll\u00e4 ole, mutta voipahan anteeksi anelematta sulautua joukkoon.
\nLuonnollisesti viittaan aistimaailmani l\u00f6yd\u00f6ksill\u00e4 kokemuksiini omista lajitovereistani. Kotiseudullani on sik\u00e4li etuoikeutetussa asemassa, ett\u00e4 voin varsin v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 ratinpy\u00f6rityksell\u00e4 siirty\u00e4 linnunlaulusta keskell\u00e4 satojen ihmissielujen kulutusjuhlia ja mieluummin – valtavan paljon mieluummin – p\u00e4invastoin.\u00a0Vaikka en sitten mill\u00e4\u00e4n suostu tuomiop\u00e4iv\u00e4n profeetaksi, niin nyt minusta Tuurin kyl\u00e4kauppias on kyll\u00e4 turvonnut ulos j\u00e4rkevist\u00e4 kuoseistaan. Toivon syd\u00e4mest\u00e4ni olevani j\u00e4lleen kerran v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa aiheuttaisi pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n kolhua egolleni.
\nMutta – ah! Se k\u00e4ki serkkuineen. Uskoisin jo v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin olevani tervetullut Mutkankyl\u00e4n retriittiin. Joutsenpari on muutamaan kertaan lent\u00e4nyt aivan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuin silmi\u00e4ns\u00e4 hieroen: viel\u00e4 se yksikseen hyr\u00e4ilev\u00e4 ukko on l\u00f6yt\u00e4nyt takaisin kulmillemme, miss\u00e4 rauhalla on suvereeni hallintavalta, ja miss\u00e4 jokaiselle uunommallekin avautuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 todellisen suvaitsevaisuuden sis\u00e4lt\u00f6. Tosin parilla haukalla oli viel\u00e4 kiistaa reviireittens\u00e4 rajapyykeist\u00e4, mutta niill\u00e4 saloilla on turhaa pitk\u00e4\u00e4n huudella. Protestit vaimenevat kuusien syleilyyn.
\nMiten eri kasvoilla Jumalan maailma meit\u00e4 kohtaakaan! Suomen kukoistus on kuulema taas orastamassa betonimyllyjen tahtiin. Rakentamisesta on tulossa uuden nousun veturi. Mutta paljon pit\u00e4\u00e4 h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 hometta sen tielt\u00e4. Ahneuden kiilto silmiss\u00e4 on aikanaan muurattu paljon sutta, ja nyt kakoo puoli kansaa allergiaansa. Kuka uskaltaa kutsua sellaista kehityst\u00e4 Jumalan siunaukseksi?
\nSellaisen tarkasteluun t\u00e4m\u00e4 juttuni nyt on kuitenkin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Jos parempaa mielii l\u00f6yt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n edest\u00e4\u00e4n kuin takaansa, on\u00a0resepti edelleen muuttumaton: – Etsik\u00e4\u00e4 ensin Jumalaa ja H\u00e4nen tahtoansa, niin kaikki muukin annetaan.
\nSiis kaikki tarpeellinen. Ei, niinkuin se salaper\u00e4inen Manun illallinen, mutta eteen auvautuvan el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksilla. Se voisi toimia vaikkapa siten, ett\u00e4 huomaisinkin \u00e4kki\u00e4 lakkaavani haluamasta jotakin mielest\u00e4ni aivan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja olevan tyytyv\u00e4inen nykyisiin oloihini. Sangen hyvin tuntemani liikemaailman gurut parahtavat, ett\u00e4 “ei-ei”, seh\u00e4n on kehityksen loppu.
\nH\u00f6psis! Mink\u00e4 kehityksen? Mik\u00e4 se semmoinen kehitys on, ett\u00e4 aina vain haluaisi enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n, ja joka haluamisella tyytyv\u00e4isyys pakenisi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n k\u00e4den mitan p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Voisin olla tyytyv\u00e4inen “sitten, jos”.
\nYmp\u00e4rill\u00e4ni oleva luonto opettaa toista. Se ottaa huomisen poudan tai sateen sellaisena kuin se annetaan. Ja kiitt\u00e4\u00e4 monin s\u00e4velin sitten siit\u00e4, ett\u00e4 on saanut el\u00e4\u00e4 ja olla vastaanottamassa Luojan k\u00e4denojennusta.
\nNiin, nyt saan katsella ja kuunnella sit\u00e4 mink\u00e4\u00e4n tai kenenk\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4. Se houkuttelee ajatukseni pois sairauksista ja niiden mahdollisesti mukanaan kantamista muutoksista el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. El\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka on minulle lahjana annettu ja juuri oikeaan mittaan mitattu. Miksi pilaisin sit\u00e4 aukaisemalla television ja kohtaisin tuimailmeisi\u00e4 edunvalvojia, joiden onni on aina vain horisontin takana – tai joidenkin toisten edunvalvojien taskuissa. Voi, noita kangastuksia!
\nLopuksi paluu alkusanojen lupauksiin; k\u00e4sikirjoitus kun\u00a0hieman muuttui. Ensirivit kirjoitin sairaalassa, tarkkailuosastolla. N\u00e4it\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ssanoja tapailen siis itse tarkkailijana. Kotona, luonnonhelmassa parhaimmillaan.
\nSairaalassa katselin ja kuulostelin itse\u00e4ni siin\u00e4 kuin potilastovereitani. Helppoa havaita, ett\u00e4 monitorien lis\u00e4ksi meid\u00e4t oli johdettu itsetutkisteluun. Ei paha asia ollenkaan. Kunpa muistaisimme sen sittenkin ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in, jos saamme omin jaloin\u00a0poistua osastolta kauniin kotimaamme kauniiseen kes\u00e4\u00e4n.
\nRukoukseni on, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni loppuaikoina viisastuisin enemm\u00e4n kuin unohtaisin. Kiitt\u00e4isin t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 enemm\u00e4n kuin haikailisin menetettyj\u00e4 mahdollisuuksia.
\nMik\u00e4 ihana ja\u00a0hyv\u00e4 kotimaa minulla onkaan jo nyt! Saati sitten huomisessa.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Et kuuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 arvaa, miss\u00e4 nyt k\u00f6k\u00f6t\u00e4n ja kirjoitan. Otsikko antaa kyll\u00e4 vahvan kompassisuunnan maan suhteen, mutta sitten ei\u00a0kyll\u00e4 sinua gepee\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n. Vaan tehd\u00e4\u00e4np\u00e4 niinkuin paremmissakin novelleissa: j\u00e4tet\u00e4\u00e4n paljastus finaaliin. Suu puhuu kuitenkin edelleen ja k\u00e4si tartuu kyn\u00e4\u00e4n syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 – vaikka sitten rytmivikaisen. Ja kun tovin aikaa olen katsellut ja kuunnellut suomalaista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, en tunne […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-548","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/548","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=548"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/548\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":552,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/548\/revisions\/552"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=548"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=548"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=548"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}