Huomaan jo toisen kerran t\u00e4m\u00e4n vuoden aikana j\u00e4tt\u00e4neeni blogini kirjoittamatta yli kokonaisen kuukauden. Mist\u00e4h\u00e4n moinen kertoo, kysymys sekin?<\/p>\n
Joskus tulee seurattua hieman tarkemmin ihmisten koottuja selityksi\u00e4. Perusilmeen s\u00e4ilytt\u00e4minen saattaa olla ty\u00f6l\u00e4st\u00e4. Siin\u00e4 kuunnellessa nousee hakematta mieleen kysymys: mik\u00e4 tekee meille niin voittamattoman tarpeen selitell\u00e4 asioita? Poliitikot ja urheilijat muodostavat t\u00e4ss\u00e4 lajissa tietysti aivan oman kastinsa, mutta eik\u00f6h\u00e4n homma onnistu muiltakin.<\/p>\n
Erityisesti mokailulle pit\u00e4isi keksi\u00e4 hyv\u00e4 selitys – ja \u00e4kki\u00e4 sittenkin. Muutenhan ihmiset luulee, ett\u00e4 min\u00e4 todella mokasin. Selittelem\u00e4tt\u00e4 on my\u00f6s uhka ajautua hullun, laiskan tai muuten vaan tyhm\u00e4n kirjoihin. Itse asiassa lopputulos saattaa ollakin juuri p\u00e4invastainen. Selittev\u00e4 j\u00e4\u00e4 hopealle, kun vaikeneva k\u00e4y pokkaamassa kirkkaimman mitalin.<\/p>\n
Yrit\u00e4n nyt siis\u00a0el\u00e4\u00e4 sellaisessa uskossa, ett\u00e4 j\u00e4t\u00e4n viimeiset kuulumiset – ja itselleni sangen pime\u00e4n hein\u00e4kuun – vaille selityksi\u00e4. Lujille vet\u00e4\u00e4, mutta purenpahan proteesia ja vaikenen.<\/p>\n
Sen verran kerron kuitenkin p\u00e4\u00e4oppiaineestani, ett\u00e4 olen opiskellut kantap\u00e4\u00e4metodilla sit\u00e4, milt\u00e4 tuntuu olla vaikeuksissa ja\u00a0viett\u00e4\u00e4\u00a0aikaa niiden seurassa yksin. Monet kasvot nousevat mieleen. He ovat olleet samalla luokalla ennen minua. Useat heist\u00e4 luokkaa raskaampien taakkojen alla. Selittelyj\u00e4 ei paljon kuulunut, hiljaista taakankantoa kysymysten saattelemana. Valittamatta.<\/p>\n
Mutta kysymyksist\u00e4h\u00e4n nyt oli kysymys. Osaamme siis olla sangen hanakoita kyselem\u00e4\u00e4n tarpeellisia ja viel\u00e4 tehollisemmin tarpeettomia. Mutta kuinka kest\u00e4mme itse kysymyksi\u00e4? Tarkoitan nyt erityisesti sellaisia, jotka tulevat aivan kuin jostakin tyhjyydest\u00e4. Lupaa kysym\u00e4tt\u00e4. Sopivalla, mutta usein t\u00e4ysin sopimattomalla ajalla.<\/p>\n
Nykyihmisen patenttivastaus tuohon on l\u00e4hte\u00e4 niin sanotusti tuulettumaan. Jonnekin, miss\u00e4 on niin paljon melua ja meininki\u00e4, ett\u00e4 kaikenlaiset kysymykset hautautuvat desibelien alle. Mutta ent\u00e4s sitten, jos et pystyk\u00e4\u00e4n l\u00e4htem\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n? Siin\u00e4p\u00e4 j\u00e4lleen yksi kysymys. Ja kipe\u00e4 sellainen onkin.<\/p>\n
Yksin\u00e4isyys on siis se kuokkavieras, joka hiert\u00e4\u00e4 kysymysten uhrin vereslihalle. Jos olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt kantap\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevan rakon oikein, pyrin jatkossa olemaan parempi l\u00e4himm\u00e4inen toisen yksin\u00e4isyyden voittamiseksi. Kysell\u00e4\u00e4n sitten vaikka yhdess\u00e4 kaiken maailman kysymyksi\u00e4. Onhan kuorma silloin joka tapauksessa jaettu kaksille harteille.<\/p>\n
Loppuun on ymp\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sittenkin selitys. Kyll\u00e4 me Hannelen kanssa samaa taloa asutamme. Ihan puhev\u00e4leiss\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi ja joskus tulee v\u00e4h\u00e4n sipaistuakin. Ja mik\u00e4 parasta. Kun Hannele l\u00e4htee myym\u00e4\u00e4n mekkoja, niin Jeesus j\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n seuraa.<\/p>\n
H\u00e4nelt\u00e4 olen saanutkin oppia aivan uusia juttuja – nimenomaan asenteiden alueelta. Vaikka, kyll\u00e4 H\u00e4n osaa esitt\u00e4\u00e4 sangen kiperi\u00e4 kysymyksi\u00e4kin.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Huomaan jo toisen kerran t\u00e4m\u00e4n vuoden aikana j\u00e4tt\u00e4neeni blogini kirjoittamatta yli kokonaisen kuukauden. Mist\u00e4h\u00e4n moinen kertoo, kysymys sekin? Joskus tulee seurattua hieman tarkemmin ihmisten koottuja selityksi\u00e4. Perusilmeen s\u00e4ilytt\u00e4minen saattaa olla ty\u00f6l\u00e4st\u00e4. Siin\u00e4 kuunnellessa nousee hakematta mieleen kysymys: mik\u00e4 tekee meille niin voittamattoman tarpeen selitell\u00e4 asioita? Poliitikot ja urheilijat muodostavat t\u00e4ss\u00e4 lajissa tietysti aivan oman kastinsa, […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-557","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/557","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=557"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/557\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":558,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/557\/revisions\/558"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=557"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=557"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=557"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}