Joskus se sormi menee viel\u00e4 aikuisenakin suuhun. Joko totaalisen tylsistymisen seurauksena, tai sitten silloin, jos tapahtumia kertyy nopeassa tempossa niin viljalti, ettei ehdi edes ihmetell\u00e4.
\nMinulle on nyt kolahtanut sitten viimeisen kirjoitukseni t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen vaihtoehto. Tekisi mieli kutsua Tapani Kansa kyl\u00e4\u00e4n laulamaan oman aikansa ja runsaiden kokemustensa hitti\u00e4: “Mist\u00e4 alkaisin?”
\nKokemusten piiri on totisesti laajentunut ihan kirjaimellisesti. Liikkeelle voitaisiin l\u00e4hte\u00e4 vaikka pallolaajennuksesta ja sen yhteydess\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 y\u00f6st\u00e4 espanjalaisessa lasaretissa. Hyvin nopeasti laajentumisprosessi eteni p\u00e4\u00e4kopan sis\u00e4puolelle, kunnes kuupan reunat tulivat vastaan. Silloin alkoi niin sanotusti puristaa – eli l\u00e4\u00e4ketieteen termeill\u00e4 – ahdistaa. Ei kuulemma mitenk\u00e4\u00e4n harvinaista t\u00e4m\u00e4n kaltaisissa tilanteissa.
\nMarbellan sairaalassa maatessani muistin miettineeni kolme vuosikymment\u00e4 aikaisemmin, ett\u00e4 milt\u00e4h\u00e4n tuntuisi joutua t\u00e4k\u00e4l\u00e4iseen hoitolaitokseen – viel\u00e4p\u00e4 kielitaidottomana. Nyt visiointini sai osittaisen vastauksen. J\u00e4nnitt\u00e4mist\u00e4 espanjalaisen hoitok\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kohteena riitti hyvinkin omiksi tarpeiksi, vaikka pystyin kaiken aikaa kysellen olemaan k\u00e4rryill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 kulloinkin on tekeill\u00e4 ja suunnitteilla.
\nJouduin h\u00e4veten tunnustamaan itselleni, ett\u00e4 vuosikymmenien takaiset rempse\u00e4t rohkaisuyritykseni mahtoivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 tuloksiltaan sangen laihoiksi. Toisaalta ymm\u00e4rsin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi laupeudenteoksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen, ett\u00e4 k\u00e4vin ahkerasti sairaalaan joutuneita suomalaisia tapaamassa. Siin\u00e4 – ja v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sen verran – onnistuin astumaan sis\u00e4lle espanjalaiseen hoitokulttuuriin.
\nNo – p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ampiaspes\u00e4\u00e4 py\u00f6ritellen kotiuduin hoito-ohjeiden kanssa. Ik\u00e4v\u00e4 omaisten pariin oli polttava. Kuuden p\u00e4iv\u00e4n kuluttua nousin tuliter\u00e4n stenttini kanssa koneeseen ja kohti Hannelen kainaloa. Vaikka sairaskertomusta voisi palstatolkulla jatkaa, lopetan sen t\u00e4h\u00e4n. El\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n.
\nJaakko L\u00f6ytty totesi olevansa kahden maan kansalainen. Pist\u00e4np\u00e4 pokkana yhden paremmaksi. Jos nyt j\u00e4t\u00e4n lopullisen kotimaani hoidetun syd\u00e4meni aarteeksi ja keskityn j\u00e4lleen kerran el\u00e4m\u00e4\u00e4n suomalaisena Espanjassa ja espanjansuomalaisen Suomessa. Uskokaa pois, se osaa olla v\u00e4list\u00e4 ylitsepursuavan h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4. Niin eri tavalla voi asioista ajatella, niit\u00e4 toimitella ja jonkinlaisia tavoitteitakin asetella.
\nHannele on meist\u00e4 se, joka on saanut kyseenalaisen ilon olla useammin matkan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Voi teit\u00e4 joitakin onnettomia, jotka jaksatte h\u00e4nen osaansa kadehtia. “Eik\u00f6 se ole ihanaa, kun saa noin usein matkustaa”, he huudahtelevat.
\nKuulkaa, ihan oikeasti: ei se en\u00e4\u00e4 muutaman kerran j\u00e4lkeen ole. Mit\u00e4 tuumisit itse siit\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sinulta h\u00e4vi\u00e4\u00e4kin tunto siit\u00e4, mihin sin\u00e4 kuulut? Mist\u00e4 olet l\u00e4htenyt ja minne k\u00e4yt matkasi nyt, jos n\u00e4in runolliseksi heitt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n.\u00a0Ja millainen on sen kuusen \u00e4\u00e4ni, jonka juurella asunto?
\nSill\u00e4 juuria me tarvitsemme jokainen voidaksemme hyvin. Ja siksi n\u00e4m\u00e4 juurettomuuden\u00a0kysymykset viev\u00e4t uskossa el\u00e4v\u00e4n ihmisen ajatukset oikotiet\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n. Hengellinen oppi-is\u00e4ni Mauri V\u00edksten sanoi jo 80-luvulla, ett\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n ihmisest\u00e4 on tullut j\u00e4lleen paimentolainen. Lukemattomat hengelliset laulut ammentavat tunteensa kristityn taivasik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Jostakin todellisesta kodista, miss\u00e4 remontin ja jokap\u00e4iv\u00e4isen yll\u00e4pidon huolet ovat i\u00e4ksi takana. Pysyv\u00e4sti unohduksissa.
\nN\u00e4it\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pohdiskelun viime rivej\u00e4 Fuengirolan rantakadun varrella laatiessani olen kiitollinen Jeesukselle, ett\u00e4 H\u00e4n on valmistanut minulle ja rakkaalle Hannelelle valmiin kodin.\u00a0Kaksi paimentolaista saavat katoamattoman soppensa. Emmek\u00e4 t\u00e4ll\u00e4\u00e4\u00a0kyltti\u00e4 ovenpieleen: yksityisalue, p\u00e4\u00e4sy kielletty! Joka ilta soittelemme ja siunaamme rakkaitamme t\u00e4ll\u00e4 taivasik\u00e4v\u00e4ll\u00e4.
\nPerill\u00e4 meilt\u00e4 ei ihastelu p\u00e4\u00e4ty. Milloinkaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Joskus se sormi menee viel\u00e4 aikuisenakin suuhun. Joko totaalisen tylsistymisen seurauksena, tai sitten silloin, jos tapahtumia kertyy nopeassa tempossa niin viljalti, ettei ehdi edes ihmetell\u00e4. Minulle on nyt kolahtanut sitten viimeisen kirjoitukseni t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen vaihtoehto. Tekisi mieli kutsua Tapani Kansa kyl\u00e4\u00e4n laulamaan oman aikansa ja runsaiden kokemustensa hitti\u00e4: “Mist\u00e4 alkaisin?” Kokemusten piiri on totisesti laajentunut […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-588","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/588","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=588"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/588\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":589,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/588\/revisions\/589"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=588"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=588"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=588"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}