{"id":591,"date":"2017-05-21T14:09:52","date_gmt":"2017-05-21T11:09:52","guid":{"rendered":"http:\/\/amigo.jormauimonen.com\/?p=591"},"modified":"2017-05-21T14:09:52","modified_gmt":"2017-05-21T11:09:52","slug":"pieneksi-pain","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/?p=591","title":{"rendered":"Pieneksi p\u00e4in"},"content":{"rendered":"

El\u00e4mme kylv\u00e4misen ja istuttamisen hektisimpi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Jos se stadilaisesta tuntuu vieraalta, niin tervetuloa piipahtamaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Mutkankyl\u00e4ss\u00e4. Joka tontilla ovat em\u00e4nn\u00e4t( ynn\u00e4 osaavammat is\u00e4nn\u00e4t)\u00a0pyrst\u00f6 pystyss\u00e4 penkkiens\u00e4 vierell\u00e4. Koko luonto ahertaa uuden odotuksessa. Linnut paahtavat tuhatta ja sataa korsi suussa ja uutta hakiessaan ne sy\u00f6ksyv\u00e4t ohitseni r\u00e4\u00e4k\u00e4isem\u00e4ss\u00e4: – Sori vaan, saarnamies, t\u00e4m\u00e4 tontti on varattu!
\nKaikki hamuavat kasvua tietoisina siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0ilman vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 se ei onnistu. Mutta kuinkahan moni niist\u00e4 pystypyrst\u00f6isist\u00e4 ajattelee touhuunsa liittyv\u00e4\u00e4 Tuntematonta Tekij\u00e4\u00e4. Raamatussa se kerrotaan: kasvu tulee Jumalalta. Se koskee jopa talouskasvua. Ateistinkin ryytimaa on kasvun suhteen t\u00e4ysin Jumalan armoilla.
\nKasvua on montaa sorttia. Jotakin tavoitellaan ja jotakin toista vastaan taistellaan. On kasvua yl\u00f6sp\u00e4in ja tuiki t\u00e4rke\u00e4\u00e4 juurtumista. Mutta liian helposti liitet\u00e4\u00e4n kasvun kasvonpiirteisiin suuruus, pituus, paino jne. Er\u00e4s kasvun heimo on niin v\u00e4h\u00e4n toivottua, ett\u00e4 jopa sen todellisuutta on ainakin muutamalla rivill\u00e4 perusteltava.
\nOn kysymys kasvamisesta pienemm\u00e4ksi.
\nMuistini kompostia\u00a0penkoessa tuli mieleen kaksi pienuudesta kirjoittamaani laulua. Ensimm\u00e4inen parkaisi p\u00e4iv\u00e4nvaloon lasten leirill\u00e4 \u00a0joskus 80-luvulla. Se meni n\u00e4in: Pienen\u00e4 vain, pienen\u00e4 vain. Mua auta s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n pienen\u00e4 vain. En tahdo suureksi milloinkaan pyrki\u00e4. Pienen\u00e4 vain, pienen\u00e4 vain.
\n<\/em>Seh\u00e4n on selv\u00e4 rukous, vai mit\u00e4? Ja mielenkiitoiseksi asian tekee se, ett\u00e4 Jumala tapaa kuunnella rukouksia. Tuollaisiakin. Mist\u00e4k\u00f6 sen tied\u00e4n?
\nNo – kun itse olen muutaman kerran unohtanut t\u00e4m\u00e4n rukoukseni, niin Jumala\u00a0on\u00a0lupauksilleen uskollisena pit\u00e4nyt sopimuksesta kiinni. Ja sen seurauksena meille on tullut muutamia kolareita.\u00a0Niiss\u00e4 tosin on muotoiltu vain minun peltej\u00e4ni. Jumala on auttanut korjauksissa, mutta ei ole n\u00e4hnyt tarpeelliseksi pyyt\u00e4\u00e4 koskaan anteeksi.
\nToinen laulu t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen tuotetta ja tunnetumpi. Jos et voi pid\u00e4tell\u00e4 uteliaisuuttasi, niin l\u00f6yd\u00e4t sen ensimm\u00e4iselt\u00e4 levylt\u00e4ni “Hyv\u00e4\u00e4 matkaa!” Laulun nimi on: Pienin askelin. <\/em>Siin\u00e4 on rennompi meininki tekij\u00e4n vuosirenkaista huolimatta, mutta samalla ripaus\u00a0kolareiden opettamaa n\u00f6yryytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n liikennevilin\u00e4ss\u00e4. Pienin askelin, Herra, pienin askelin tahdon seurata Sua halki el\u00e4m\u00e4n…Auta, etten matkalla juokse harhaan polulta…Sin\u00e4 tied\u00e4t, milloin kotiin saavutaan.
\n<\/em>\u00a0 Uskotko sin\u00e4, ett\u00e4 Herraa voi seurata suurin – tai pitkin askelin? Mieless\u00e4ni n\u00e4en monen lukijan hymyilev\u00e4n. On siis tullut siell\u00e4kin yritetty\u00e4. Voiman tunnossa on\u00a0heitetty vilkku p\u00e4\u00e4lle, ja ei muuta kuin ohitukseen. “Siunaa Sin\u00e4, Herra!”
\nJa j\u00e4lleen H\u00e4n kuuli rukouksen. Matka ohituskaistalla tyss\u00e4si ja ymm\u00e4rrys palasi k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kenen tulee seurata ja Ket\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat jokaisen ihmisen koeistutuksia. Niiden kasvutuloksista harvemmin kerskaillaan.
\nOnko sitten kerta kaikkiaan v\u00e4\u00e4rin pyrki\u00e4 suureksi?
\nTuskin niink\u00e4\u00e4n voi sanoa. Mutta kyll\u00e4 sen tien\u00a0valinneen on syyt\u00e4 hankkia vahva rokote pettymyksi\u00e4 vastaan. Ja oman suuruuden saavuttamiseksi ei ole en\u00e4\u00e4 varaa haikailla toisten hyvinvoinnin puolesta. Ja lopulta huipulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n huomaa, kuinka yksin\u00e4ist\u00e4 ja tuulista siell\u00e4 onkaan.
\nApostoli Paavalia kutsutaan yh\u00e4 kristittyjen keskuudessa suureksi. Kuitenkin h\u00e4n heitti kaiken roskikseen Kristuksen tuntemisen rinnalla. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 jos itse\u00e4\u00e4n kehumaan pit\u00e4\u00e4 ryhty\u00e4, niin h\u00e4nell\u00e4 ei ole pist\u00e4\u00e4 pottiin kuin oma heikkoutensa. Johannes Kastaja oli samoilla linjoilla sanoessaan: –\u00a0H\u00e4nen(Kristuksen) tulee kasvaa ja minun v\u00e4het\u00e4.
\nJa mit\u00e4 kaikkea pieneksi p\u00e4in kasvaminen toikaan noiden miesten el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kokemuksia ja k\u00e4rsimyksi\u00e4, joita kukaan t\u00e4ysp\u00e4inen ihminen ei kohdalleen toivo. Siksi voidaankin sanoa, ett\u00e4 pieneksi kasvaminen on\u00a0oppiaineena mahdollista vain Kristuksen koulussa. Kaikkialla muualla sen voi todetakin\u00a0bluffiksi.
\nSaas n\u00e4hd\u00e4, montako sentti\u00e4 taas l\u00e4htee t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4!\u00a0<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

El\u00e4mme kylv\u00e4misen ja istuttamisen hektisimpi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Jos se stadilaisesta tuntuu vieraalta, niin tervetuloa piipahtamaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Mutkankyl\u00e4ss\u00e4. Joka tontilla ovat em\u00e4nn\u00e4t( ynn\u00e4 osaavammat is\u00e4nn\u00e4t)\u00a0pyrst\u00f6 pystyss\u00e4 penkkiens\u00e4 vierell\u00e4. Koko luonto ahertaa uuden odotuksessa. Linnut paahtavat tuhatta ja sataa korsi suussa ja uutta hakiessaan ne sy\u00f6ksyv\u00e4t ohitseni r\u00e4\u00e4k\u00e4isem\u00e4ss\u00e4: – Sori vaan, saarnamies, t\u00e4m\u00e4 tontti on varattu! Kaikki hamuavat […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-591","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/591","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=591"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":592,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions\/592"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=591"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=591"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=591"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}