{"id":624,"date":"2017-12-31T10:18:41","date_gmt":"2017-12-31T08:18:41","guid":{"rendered":"http:\/\/amigo.jormauimonen.com\/?p=624"},"modified":"2017-12-31T10:18:41","modified_gmt":"2017-12-31T08:18:41","slug":"sininen-ja-valkoinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/?p=624","title":{"rendered":"Sininen ja valkoinen"},"content":{"rendered":"

Kertoisinko k\u00f6yhyyden, laudat eess\u00e4 ovien?
\nTai sen kaiken rikkauden, kunnes tiesin vastauksen.
\n<\/em><\/p>\n

Jukka Kuoppam\u00e4en maailmallakin tunnettu laulu on koskettanut erikoisesti suomalaisia syd\u00e4mi\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n saakka. Omakaan syd\u00e4meni ei tee poikkeusta. Viimeinen kosketus ylitti ehk\u00e4 kaikki muut. Se tapahtui Fuengirolassa, arvokkaassa Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlassa . Kaukana kotoa, mutta tuoden samalla kotimaiseman l\u00e4hes k\u00e4den tuntuman p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Juhlista puheen ollen: huomasin juuri, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirjoitus on my\u00f6s sadas blogini kotisivuillani. Onneksi olkoon, Amigo! Mutta \u00e4l\u00e4 ker\u00e4\u00e4 pinnoja omaan piikkiisi. Jumalan armollisen k\u00e4den allakin on profiilisi n\u00e4in\u00e4 vuosina taipunut kohti vanhan miehen ryhti\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 varjot pitenev\u00e4t. Se olisi sangen lohdutonta, ellei syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n tiedostaisi ajan horisontin takana nousevaa ikiaamua.<\/p>\n

Ottamatta sen vahvemmin kantaa Jukka Kuoppam\u00e4en spiritualiteettiin, uskon meid\u00e4n molempien tiet\u00e4v\u00e4n sinitaivaan viitoittaman vastauksen. Se on siunaus. Jumalan siunaus, joka ei pel\u00e4sty k\u00f6yhyytt\u00e4 eik\u00e4 humallu n\u00e4kyvist\u00e4 rikkauksista. Jos edess\u00e4p\u00e4in n\u00e4kyisikin salamoivia ukkospilvi\u00e4, niin siunauksen lapsi muistaa menneilt\u00e4 vuosilta vastaavia tilanteita, joiden l\u00e4pi Jumalan siunaus on vienyt. Viel\u00e4kin kaikuu Mestarin \u00e4\u00e4ni aikamme myrskyjen ylitse. H\u00e4nt\u00e4 avuksi huutava saa kuulla Majesteetin komennon, ja tuota pikaa tyyneys laskeutuu levottomaan syd\u00e4meen.<\/p>\n

Aivan viime viikkoina on paljon keskusteltu siit\u00e4, paljonko suomalaisten on syyt\u00e4 huomioida Jumalaa kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kun ihmisell\u00e4 on oikeus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4 Jumalalle, niin pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nelle my\u00f6s my\u00f6nt\u00e4\u00e4 lupa kielt\u00e4\u00e4 toisia osoittamasta julkisesti kiitollisuuttaan H\u00e4nelle, jonka suojassa pienoinen Suomi on p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4in pitk\u00e4lle, miss\u00e4 nyt olemme? Monessa mieless\u00e4 vapaa Suomi on muuntunut suhteelliseksi k\u00e4sitteeksi.<\/p>\n

Helsingin Sanomat julkaisi juuri puhuttelevan tutkielman asutun Suomen muutoksista. Tulos on h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4. Vuoden 1990 j\u00e4lkeen ovat tulet sammuneet yli tuhannesta kyl\u00e4st\u00e4. Esimerkkikuntina mainittiin mm. Rautavaara ja Posio. Edellisess\u00e4 on asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4hentynyt 40% ja j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 v\u00e4est\u00f6n keski-ik\u00e4 noussut 16:lla vuodella. Talousviisaat taputtavat n\u00e4iden lukujen edess\u00e4 k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n juuri t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 maan kukoistus kasvaa – ja tietysti sijoituspiirien omaisuus karttuu. My\u00f6skin s\u00e4\u00e4st\u00f6t vaativat ihmisten pakkaamista yh\u00e4 tiiviimmin toistensa kylkiin. N\u00e4in meille opetetaan.<\/p>\n

Mutta onko t\u00e4m\u00e4 todellisen hyvinvoinnin ja l\u00e4himm\u00e4isten tarpeiden huomioon ottamisen ainoa vaihtoehto? Onko v\u00e4en siirt\u00e4minen juuriltaan ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 edes viisasta? Joskus n\u00e4in voi tietysti olla, mutta mik\u00e4 muu kuin ns. voiton maksimoiminen est\u00e4isi toimimasta my\u00f6s toisinp\u00e4in? T\u00e4st\u00e4kin on useita kirkkaasti loistavia esimerkkej\u00e4, mutta yleens\u00e4 ne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle.<\/p>\n

Meille kaikille rakas Sininen ja Valkoinen ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n el\u00e4 yksin leiv\u00e4st\u00e4. Nopeasti edennyt maallistuminen ja aineellisen hyvinvoinnin kahmiminen ovat t\u00e4m\u00e4n kiistatta osoittaneet. Jumalan siunauksen perustalle noussut – ja sill\u00e4 edelleenkin pystyss\u00e4 pysyv\u00e4 – Suomi on ryhtynyt kitkem\u00e4\u00e4n tietoutta siunauksen merkityksest\u00e4 jo varhaisnuorisolta. Suurempaa virhett\u00e4 eiv\u00e4t vanhemmat ja yhteiskunta voi tulevaisuudelleen tehd\u00e4. Toki ihmiselle kuuluu vakaumuksensa suhteen valinnan mahdollisuus, mutta vaihtoehdoille on annettava yhdenvertainen arvostus. T\u00e4m\u00e4n est\u00e4v\u00e4 tyrannia tulee selv\u00e4sti esille mm. keskustelussa luomisen ja evoluution suhteesta ja siit\u00e4 kouluissa annettavasta opetuksesta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 sadas blogini on hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 toisen suomalaisuutta siunaavan laulun s\u00e4keisiin, jotka erikoisesti nyt p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n\u00e4 juhlavuotenamme ovat kaikuneet yli maamme ja kauemmaksikin. Jumalan siunaukseen vahvasti nojaava Lasse Heikkil\u00e4 vastaa Suomalaisessa Messussaan itse esitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kysymykseen: Miksi Suomi olet levoton?<\/p>\n

Viel\u00e4 turva Jumalassa on….se on kallein aarre is\u00e4nmaamme…Nouse salkoon toivo syd\u00e4nten…Nouse salkoon risti Jeesuksen.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kertoisinko k\u00f6yhyyden, laudat eess\u00e4 ovien? Tai sen kaiken rikkauden, kunnes tiesin vastauksen. Jukka Kuoppam\u00e4en maailmallakin tunnettu laulu on koskettanut erikoisesti suomalaisia syd\u00e4mi\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n saakka. Omakaan syd\u00e4meni ei tee poikkeusta. Viimeinen kosketus ylitti ehk\u00e4 kaikki muut. Se tapahtui Fuengirolassa, arvokkaassa Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlassa . Kaukana kotoa, mutta tuoden samalla kotimaiseman l\u00e4hes k\u00e4den tuntuman p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Juhlista puheen ollen: […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-624","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/624","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=624"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/624\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":626,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/624\/revisions\/626"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=624"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=624"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=624"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}