T\u00e4m\u00e4 ei ole joulurauhan julistus Turusta. Mutta miten viisaasti ihminen tekisik\u00e4\u00e4n, mik\u00e4li liitt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n yleisp\u00e4tev\u00e4n varauksen jokaiseen suunnitelmaansa. Siihen kaikkein varmimpaankin. Kaikkein innokkaimmatkin Jumalan hautaajat ovat hekin t\u00e4ysin Jumalan armoilla, uskovat siihen taikka eiv\u00e4t.<\/p>\n
Toisinaan Jumala vet\u00e4isee maton ihmisen suunnitelmien alta \u00e4kki\u00e4, etuk\u00e4teen varoittamatta. Taikka sitten omiin p\u00e4ssisarviinsa luottava ei ole suostunut sisimp\u00e4ns\u00e4 hiljaisia varoituksia kuuntelemaan. Jos sellaiseen pisteeseen on ajauduttu, ei silloinkaan l\u00f6ydy eroa uskovaisen ja kielt\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Jalat katoavat yht\u00e4 lailla molempien alta.<\/p>\n
Mutta miten siit\u00e4 eteenp\u00e4in? Mit\u00e4 Jumala sitten suo?<\/p>\n
Uskovalleen H\u00e4n ilmaisee itsens\u00e4 pystyyn auttajana ja rohkaisijana. “Sinun valintasi oli v\u00e4\u00e4r\u00e4. Minun t\u00e4ytyi t\u00e4ll\u00e4 kertaa kampittaa sinut, ettei syntyisi vahinkoa. Toisille ja sinulle itsellesi.” Ilmeisesti omien kokemustensa ruokkimana Daavid rukoilee psalmissa 139:\u00a0Tutki minua, Jumala, ja tunne syd\u00e4meni, koettele minua ja tunne ajatukseni. Ja jos n\u00e4et tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.\u00a0<\/em>Pystyyn k\u00f6mpiess\u00e4\u00e4n kristitylle palaa ymm\u00e4rrys, ett\u00e4 suuressa rakkaudessaan Jumala on palauttanut h\u00e4net j\u00e4rkiins\u00e4.<\/p>\n Ellei Kristus ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt ihmisen syd\u00e4men Herraksi, ovat Jumalan suomat kompastelut toistuvia kutsukirjeit\u00e4. Mahdollisuudet niiden edess\u00e4 avautuvat samalla tavalla kuin Egyptin faaraolle Jumalan l\u00e4hett\u00e4mien vitsauksien kohdatessa. Toinen jatkuu hammasta purren ja suuntaa muuttamatta syvemm\u00e4lle paatumukseen. Vaihtoehtona on v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin pys\u00e4htyminen ja sen j\u00e4lkeen suunnan muutos. Yleens\u00e4 se merkitsee t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 kuten Raamatun Tuhlaajapojan kohdalla. Ja juuri sen mahdollisuuden Jumala jokaiselle suo. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa “jos” -sanan voi huoletta unohtaa.<\/p>\n Uusi vuosi ja uusi sataluku blogeissani alkavat tuoreesta kokemuksesta, kun matto katosi omien jalkojeni alta. L\u00e4hdin Suomesta Espanjaan 16.1. palatakseni takaisin kuten normaalisti joskus toukokuussa. Vaan sit\u00e4p\u00e4 ei Jumala suonut. Sallinut H\u00e4n sen kenties olisi, mutta silloin olisi paluu voinut hyvinkin tapahtua uurnassa. Sain kuitenkin armon kuulla sairauskohtauksessa Jumalan \u00e4\u00e4nen. Siksi palasin Mutkankyl\u00e4n nietosten keskelle jo 20.1. Olen kiitollinen, ett\u00e4 saan olla t\u00e4st\u00e4kin kokemuksesta teille kertomassa. Kiitollisuus kohdistuu Jumalan lis\u00e4ksi my\u00f6s suureen yst\u00e4vien joukkoon, joka on rukouksin ja yhteyden otoin kirkastanut rakkauden ja aidon yst\u00e4vyyden olemusta.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4 Jumalan valtakunnassa ja H\u00e4nen kutsumuksessaan on sik\u00e4likin turvattua, ett\u00e4 Jeesuksen omanaan ei koskaan joudu yt -neuvotteluiden uhriksi. H\u00e4nell\u00e4 l\u00f6ytyy teht\u00e4vi\u00e4 kaikkiin el\u00e4m\u00e4mme vaiheisiin. Kuin ovat p\u00e4iv\u00e4mme, niin ovat my\u00f6skin voimamme. N\u00e4in on Kaikkivaltias luvannut. Ja H\u00e4n on antanutkin n\u00e4ky\u00e4 siit\u00e4, mill\u00e4 tavoin voisin tulevina p\u00e4ivin\u00e4 Kristuksen lippua kantaa koti-Suomessamme. Sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 haluan kehitt\u00e4\u00e4 ja toteuttaa.<\/p>\n Jos Jumala suo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4 ei ole joulurauhan julistus Turusta. Mutta miten viisaasti ihminen tekisik\u00e4\u00e4n, mik\u00e4li liitt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n yleisp\u00e4tev\u00e4n varauksen jokaiseen suunnitelmaansa. Siihen kaikkein varmimpaankin. Kaikkein innokkaimmatkin Jumalan hautaajat ovat hekin t\u00e4ysin Jumalan armoilla, uskovat siihen taikka eiv\u00e4t. Toisinaan Jumala vet\u00e4isee maton ihmisen suunnitelmien alta \u00e4kki\u00e4, etuk\u00e4teen varoittamatta. Taikka sitten omiin p\u00e4ssisarviinsa luottava ei ole suostunut sisimp\u00e4ns\u00e4 hiljaisia varoituksia […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-628","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/628","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=628"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/628\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":629,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/628\/revisions\/629"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=628"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=628"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=628"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}