N\u00e4in kev\u00e4\u00e4n koittaessa ovat meteorologit lujilla. Heit\u00e4 tentataan kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Joko on l\u00e4mp\u00f6aalto lopultakin kurottumassa meille asti, vai viel\u00e4k\u00f6 on syyt\u00e4 varautua y\u00f6pakkasiin mustine j\u00e4ineen? Ei k\u00e4y ammattikuntaa kateeksi, kun heilt\u00e4kin on ryhdytty vaatimaan jonkinlaista tulosvastuuta. Ja kuitenkin on aina vain Yksi, joka s\u00e4\u00e4t ja ilmat s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Luonnon ilmi\u00f6it\u00e4 on ryhdytty yh\u00e4 laajemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n monien asioiden ja tapahtumien vertauskuvina. J\u00e4iden l\u00e4hteminen on t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 liittynyt kuvakieleen siin\u00e4 kuin sen vastapoolit j\u00e4\u00e4tyminen tai pakastuminen. Parhaillaan ihmiskunta l\u00e4hes henke\u00e4\u00e4n pid\u00e4tellen odottaa, tapahtuisiko Korean niemimaalla todellista j\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6\u00e4 vuosikymmenien syv\u00e4j\u00e4\u00e4dytyksen j\u00e4lkeen. Jos niin k\u00e4visi, sit\u00e4 voitaisiin pit\u00e4\u00e4 kenties t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen suurimman j\u00e4\u00e4padon murtumisena – t\u00e4h\u00e4n asti. Vaikka Raamattu ei meille kovin ruusuisia kuvia maalaile viimeisten aikojen maailmanrauhasta, on meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme kuitenkin rukoilla sen puolesta ja esiinty\u00e4 itse aktiivisina rauhantekij\u00f6in\u00e4. Niiss\u00e4 talkoissa on maapallon jokaiselle asukille tilaa.<\/p>\n
Mutta tarkennetaanpa avaruudesta katselevaa kuvaa l\u00e4hemm\u00e4ksi. Tullaan itse kunkin lukijan omaan el\u00e4m\u00e4npiiriin ja sitten viel\u00e4kin l\u00e4hemm\u00e4ksi: ihan oman syd\u00e4men tilaan asti. Millainen l\u00e4mp\u00f6tila siell\u00e4 vallitsee? Huokuuko sielt\u00e4 ymp\u00e4rillemme yhteyteen kutsuva l\u00e4mp\u00f6? Vai onko syd\u00e4memme syyst\u00e4 tai toisesta routaantunut aina siihen pisteeseen, ett\u00e4 s\u00e4teilev\u00e4 kylmyys luo l\u00e4heisyyteemme luotaan ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4n vy\u00f6hykkeen? Sielt\u00e4 sitten katselemme kylmin ja syytt\u00e4vin syd\u00e4min, kun toiset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t karttelevan seuraamme.<\/p>\n
Kaikkein paras j\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6 onkin koettavissa omassa syd\u00e4mess\u00e4. Se saattaa liitty\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n pakastimessa j\u00e4hmettyneeseen ihmissuhteen. Sen sulaminen l\u00e4mp\u00f6iseksi yst\u00e4vyydeksi merkitsee monta onnellista auringon nousua. Sama helpotus seuraa katkeruuden rosoisen j\u00e4\u00e4n murtumista. Raikasta ilmaa on kevyt hengitt\u00e4\u00e4 ja kuin itsest\u00e4\u00e4n nousee pintaan halu levitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 muillekin.<\/p>\n
Mutta suurin lupaus lopuksi. Jos tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 sis\u00e4inen talvi ei ota mill\u00e4\u00e4n talttuakseen, on er\u00e4s tie, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 suven suloisuus l\u00f6ytyy taatusti. Se on rukouksen tie. N\u00f6yr\u00e4n rukouksen. Kysymys ei ole mist\u00e4\u00e4n sanallisen sulattamisen suorittamisesta, vaan oman itsens\u00e4 tuomista Kristuksen eteen. Routineen ja j\u00e4ineen. Se paleltava ja hyyt\u00e4v\u00e4 kokonaisuus hytisev\u00e4ss\u00e4 alastomuudessaan.<\/p>\n
Jeesus puki tuon lupauksen seuraavasti:\u00a0“Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta ty\u00f6t\u00e4 ja kannatte taakkoja, niin min\u00e4 annan teille levon (Matteuksen evankeliumi 11:29)\u00a0<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" N\u00e4in kev\u00e4\u00e4n koittaessa ovat meteorologit lujilla. Heit\u00e4 tentataan kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Joko on l\u00e4mp\u00f6aalto lopultakin kurottumassa meille asti, vai viel\u00e4k\u00f6 on syyt\u00e4 varautua y\u00f6pakkasiin mustine j\u00e4ineen? Ei k\u00e4y ammattikuntaa kateeksi, kun heilt\u00e4kin on ryhdytty vaatimaan jonkinlaista tulosvastuuta. Ja kuitenkin on aina vain Yksi, joka s\u00e4\u00e4t ja ilmat s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4. Luonnon ilmi\u00f6it\u00e4 on ryhdytty yh\u00e4 laajemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-645","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/645","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=645"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/645\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":647,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/645\/revisions\/647"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=645"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=645"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=645"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}