Eiv\u00e4t muutokset niin vaikeita ole. Kunhan ne eiv\u00e4t vain liikaa kosketa minua ja tottumuksiani.<\/p>\n
N\u00e4inh\u00e4n me ihmiset ajattelemme. Suurimmat muutoksen paineet kohdistuvat yhteen ja samaan persoonaan, joka suomenkielell\u00e4 tottelee nime\u00e4: Joku. Mutta aina silloin otsarypyt syventyv\u00e4t, jos se “Joku” jollakin tavalla uhkaa j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 omaa reviiri\u00e4mme. Silloin meid\u00e4n rauhallistenkin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kiipe\u00e4v\u00e4n barrikaadeille ja her\u00e4\u00e4mme puhumaan perinteiden murteella.<\/p>\n
Sujuvakyn\u00e4inen Reetta R\u00e4ty kirjoitti hiljattain Hesarin p\u00e4\u00e4kirjoituspalstalla nasevasti. Otsikko kuului: Ihmisen on muututtava, maailma ei sit\u00e4 tee. Jopa kristittyn\u00e4 tekisi mieli ensi reaktiona huutaa vastalause, mutta parempi on pys\u00e4hty\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n hetkeksi.<\/p>\n
“Maailma muuttuu, Eskoseni”, toteaa jo ik\u00e4\u00e4ntynyt aforismi. Mutta mill\u00e4 tavalla se itse asiassa on muuttunut? On totta, ett\u00e4 vanhoja valokuvia katsellessa muutokset\u00a0 iskev\u00e4t vasten kasvoja. Usein ne ovat suorastaan murskanneet rakkaita muistojamme. Kari Kuuva taisi ensimm\u00e4isen\u00e4 levytt\u00e4\u00e4 suomeksi “Asfalttia ja sementti\u00e4”. Loppujakeissa kauhistellaan: “asfaltin alla on menneysyytein, asfaltin alle j\u00e4i rakkautein.”<\/p>\n
Maailman muuttumista me kutsumme kehitykseksi. Yleens\u00e4 kehittyminen miellet\u00e4\u00e4n my\u00f6nteiseksi prosessiksi, mutta yh\u00e4 useammin on miinusmerkkinen kehitys jouduttu hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n tosiasiaksi muuallakin kuin p\u00f6rssiss\u00e4. Kasvu- ja ymp\u00e4rist\u00f6kipujensa puristuksessa huokaileva ihmiskunta on joutunut tunnustumaan, ett\u00e4 jos maailma on muuttunut, niin siihen on j\u00e4lleen syyllistynyt se “joku”. Mokomakin joka paikkaan ehtiv\u00e4 syntipukki!<\/p>\n
Toisaalta taas – eik\u00e4 v\u00e4hiten saarnap\u00f6nt\u00f6ist\u00e4 – kuulee julistettavan, ett\u00e4 ihminen ei muutu. J\u00e4lleen pikainen havainto pist\u00e4\u00e4 hanttiin. Nyth\u00e4n on muuttumisesta tehty tavoite, joka ruokkii monenkirjavaa j\u00e4ttil\u00e4isbisnest\u00e4. Ollaksemme aikamme ihmisi\u00e4 meit\u00e4 ajetaan kuin karjaa jatkuvien muutoksten hakaan. L\u00e4hempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, ett\u00e4 kysymys on paljolti kosmetiikasta. Sill\u00e4 saadaan ihminen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisenlaiselta kuin h\u00e4n on. Ihmekk\u00f6s sitten, ett\u00e4 kosmetiikka- ja aseteollisuus on maapallomme tuottavinta liiketoimintaa. Molemmat t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t ja pystyv\u00e4t ulkonaisiin muutoksiin…<\/p>\n
Sis\u00e4isesti ihminen on kuitenkin juuri niin mahdoton tapaus, kuin miksi Raamattu h\u00e4net m\u00e4\u00e4rittelee. “Kaikki ovat k\u00e4yneet kelvottomiksi. Ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka tekee hyv\u00e4\u00e4, ei ainoatakaan”(Rm.3:12). Surkea juttu. Eik\u00e4 ole historian kyydiss\u00e4 ja pitk\u00e4ss\u00e4 tuotekehittelyss\u00e4 l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n voidetta tai rohtoa, joka olisi saanut t\u00e4ll\u00e4 sektorilla my\u00f6nteist\u00e4 kehityst\u00e4 edes oraalle. Ei siis ihme, ett\u00e4 t\u00e4llaisten kelvottomien hyppysiss\u00e4 maailmakin on k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 pikavauhtia asuinkelvottomaksi j\u00e4tt\u00f6maaksi.<\/p>\n
Maailma j\u00e4i Jumalan k\u00e4den j\u00e4ljelt\u00e4 sangen hyv\u00e4ksi. Meid\u00e4n puumerkkimme j\u00e4lki on synkempi. Maailma itsess\u00e4\u00e4n ei muutu miksik\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 Reetta lausui ikiaikaisen viisauden, jonka edess\u00e4 evolutionistit ovat ihan turhaan intt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Jos siis jonkun on muututtava, se joku ei ole maailma. Mutta\u00a0mihin postinumeroon muutosehdotuksen sitten voisi l\u00e4hett\u00e4\u00e4? Onko muutos ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 mahdollista, vai ovat fatalistit sitten oikeassa? “Sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme ja juokaamme, sill\u00e4 huomenna me kuitenkin kuolemme”.<\/p>\n
Joku voi muuttua. Muutamat ovat tehneet el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n radikaaleja asennemuutoksia. Kysymys on silloin ollut l\u00e4hes aina luovuttamisesta, todellisten tarpeittensa rehellisest\u00e4 tiedostamisesta. Jotkut ovat siin\u00e4 onnistumisellaan todistaneet, ett\u00e4 ihminen p\u00e4rj\u00e4\u00e4 – ja viihtyy jop a paremmin – ilman suurinta osaa siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4itet\u00e4\u00e4n tarvitsevan. T\u00e4ll\u00e4 tavalla monet “jotkut” ovat\u00a0onnistuneet muuttamaan ulkoista el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4\u00e4n ja aikovat n\u00e4in el\u00e4\u00e4\u00a0onnellisina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti.<\/p>\n
Mutta, ent\u00e4 sitten? T\u00e4h\u00e4nk\u00f6 kaikki j\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ht\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Kun silm\u00e4mme kerran painetaan kiinni ja lakana vedet\u00e4\u00e4n kasvojemme ylitse ei en\u00e4\u00e4 kysyt\u00e4, mit\u00e4 me onnistuimme muuttamaan. Silloin eteemme avautuvat iankaikkisuusmaisemat m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4t sen mukaan, suostuimmeko itse muuttumaan silloin kun sit\u00e4 meille tarjottiin.<\/p>\n
Uskossa vastaanotettu evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on ainoa ihmist\u00e4 todella muuttava voima. Siksi jokaisen ihmisen suurin tarve on kohdata t\u00e4m\u00e4 voimallinen ja meit\u00e4 rakastava Muuttaja. H\u00e4nen seurassaan el\u00e4m\u00e4 voi muuttua sangen riemastuttavaksi seikkailuksi.<\/p>\n
Muuten, sen muuttumisen tarpeessa olevan “jonkun” n\u00e4kee varmimmin joka aamu peilist\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eiv\u00e4t muutokset niin vaikeita ole. Kunhan ne eiv\u00e4t vain liikaa kosketa minua ja tottumuksiani. N\u00e4inh\u00e4n me ihmiset ajattelemme. Suurimmat muutoksen paineet kohdistuvat yhteen ja samaan persoonaan, joka suomenkielell\u00e4 tottelee nime\u00e4: Joku. Mutta aina silloin otsarypyt syventyv\u00e4t, jos se “Joku” jollakin tavalla uhkaa j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 omaa reviiri\u00e4mme. Silloin meid\u00e4n rauhallistenkin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kiipe\u00e4v\u00e4n barrikaadeille ja her\u00e4\u00e4mme puhumaan perinteiden […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-65","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/65","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=65"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":66,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions\/66"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=65"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=65"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=65"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}