Mielest\u00e4ni tapaan sangen paljon ihmisi\u00e4. Vieraillessani eri seurakunnissa, vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4 sairaalassa, kauppareissuilla – ja ihan muuten vaan. Pid\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 tapaamisista. Sellaisistakin, jotka saisivat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n (joskus kestoltaakin) olla helpompia. Muuten sangen v\u00e4h\u00e4n oppineena olen oppinut kuitenkin, ett\u00e4 toisia kuuntelemalla voi viisastua paljon. Ainakin enemm\u00e4n kuin puhumalla itse. Saa kuulla toinen toistaan koskettavampia tarinoita. Ihmetell\u00e4, kuinka monenmuotoisia maisemia el\u00e4m\u00e4nmatka voi eteen tuodakaan.<\/p>\n
Jonkin aikaa sitten koin tapaamisen, joka omalla erikoisella tavallaan pakottaa luomaan aivan uuden valikon tapaamisten joukossa. Kohtasin n\u00e4et varhaisen lapsuuteni l\u00e4heisimm\u00e4n leikkikaverin. Edellisest\u00e4 face to face – tapaamisesta oli vier\u00e4ht\u00e4nyt vaatimattomasti noin 60 vuotta. Py\u00f6re\u00e4sti sanottuna. Kokemus oli oman mieleni maailmassa ainutlaatuinen. Parin p\u00e4iv\u00e4n aikana kuljimme vuoroin toistemme polkuja. K\u00e4\u00e4nteit\u00e4 riitti enemm\u00e4n kuin uurteita kasvoillamme. Yksi asia on varmaa: alle kymppivuotisina pojankosseina ei mieleemme varmasti edes juolahtanut sit\u00e4, mit\u00e4 meist\u00e4 sitten suurina sukeutui.<\/p>\n
Ihmisen sielunmaailmaa jonkin verran tutkineena er\u00e4s seikka yll\u00e4tti minut erikoisen vahvasti. Viel\u00e4 nytkin h\u00e4mm\u00e4stelen sit\u00e4 vaivattomuutta, mill\u00e4 kaveruutemme mielen tasoilla jatkui – ik\u00e4\u00e4nkuin vuosikymmenien patinaa ei olisi ollutkaan. Vaikka tiesinkin sen mekanismin, mill\u00e4 ihmismieli n\u00e4in toimii, oli se omakohtaisesti koettuna aivan uusi el\u00e4mys.
\n Kannamme n\u00e4et lapsuuttamme mukanamme aina hautaan asti. Varhaislapsuudessa koetut traumat voivat ajaa ihmist\u00e4 takaa haamujen lailla l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n. Mutta vastaavasti ensi vuosina koettu turvallisuus ja hyv\u00e4ksynt\u00e4 ovat aikuisuudelle korvaamattomia peruspilareita. Toistelimme vuoron per\u00e4\u00e4n, kuinka arvokasta oli saada el\u00e4\u00e4 todellista lapsenel\u00e4m\u00e4\u00e4. Nykyisin tuskin voisi sallia lapsilleen sellaista vapautta, mik\u00e4 oli meid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 rikkauttamme. Meit\u00e4 ei peloteltu v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4. Ei kukaan kukkahattut\u00e4ti tai sosiaaliviranomainen tullut kovistelemaan vanhempiamme, ett\u00e4 he eiv\u00e4t pit\u00e4neet huolta lastensa turvallisuudesta.<\/p>\n
No, kyll\u00e4h\u00e4n me yht\u00e4 jos toistakin kepposta osasimme kehitell\u00e4, mutta sellainenhan on osa miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 lapsuutta. Ja siihen me todella sukelsimme p\u00e4\u00e4t\u00e4 pahkaa takaisin kaikki vuosirenkaamme unohtaen. Pojathan on kuulemma aina poikia. Totta tosiaan! Kerronpa esimerkiksi yhden ykstyiskohdan, joka samalla puhuu vakuuttavaa kielt\u00e4 Jumalan varjeluksesta.
\n Olimme kahteen pekkaan taas kerran menossa luistelemaan l\u00e4heiselle lammelle. Kulkuv\u00e4lineen\u00e4 potkukelkka. Minua pari vuotta vanhempana kaverillani oli luonnollisesti oikeus olla ohjastajana. Min\u00e4 istuin tyyriisti painolastina luistimet syliss\u00e4. Allamme oli loiva my\u00f6t\u00e4le ja ajatuksemme kiiteliv\u00e4t jo lammen kutsuvalla j\u00e4\u00e4ll\u00e4. Takaamme l\u00e4hestyi siihen aikaan sangen harvinainen ilmi\u00f6 naisautoilijan roolissa. Katsellen meid\u00e4n ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n vallatonta matkantekoamme h\u00e4n hiljensi nopeuttaan l\u00e4hes k\u00e4velyvauhdiksi.<\/p>\n
Ja emmek\u00f6h\u00e4n me silti onnistuneet p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen autonsa kolhaisemaksi! Minun muistikuvani silt\u00e4 luistelumatkalta sammuivat siihen. Palasin tietoisuuteen paikallisessa neuvolassa. Selvisin siis pienell\u00e4 aivot\u00e4r\u00e4hdyksell\u00e4, mutta kaveriltani meniv\u00e4t sent\u00e4\u00e4n housut uusiksi. Nyt kerroin h\u00e4nelle kiitollisena, ett\u00e4 sen reissun j\u00e4lkeen minulla ei ole p\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rkenyt, eik\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n n\u00e4iden vuosien j\u00e4lkeen tohtinut en\u00e4\u00e4 palkkiota moisesta hyv\u00e4st\u00e4 teosta per\u00e4ill\u00e4.<\/p>\n
Vuodet kultaavat muistot. Siisp\u00e4 meid\u00e4n ei tarvinnut niit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 omin voimin kiillotella. Mutta sen l\u00e4ksyn toki ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 jatkaaksemme hyv\u00e4\u00e4n alkuun p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 kaveruutta meid\u00e4n on syyt\u00e4 tavata hieman useammin. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mielest\u00e4ni tapaan sangen paljon ihmisi\u00e4. Vieraillessani eri seurakunnissa, vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4 sairaalassa, kauppareissuilla – ja ihan muuten vaan. Pid\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 tapaamisista. Sellaisistakin, jotka saisivat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n (joskus kestoltaakin) olla helpompia. Muuten sangen v\u00e4h\u00e4n oppineena olen oppinut kuitenkin, ett\u00e4 toisia kuuntelemalla voi viisastua paljon. Ainakin enemm\u00e4n kuin puhumalla itse. Saa kuulla toinen toistaan koskettavampia tarinoita. Ihmetell\u00e4, kuinka monenmuotoisia maisemia […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-725","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/725","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=725"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/725\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":728,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/725\/revisions\/728"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=725"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=725"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=725"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}