Istuin Kiirastorstaina – siis eilen – keltaruskean penkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 T\u00f6ys\u00e4n idyllisess\u00e4 kirkossa. Sel\u00e4n takana narahteli hyvinkin el\u00e4keik\u00e4inen ovi harvakseltaan. Tulijoiden kuosit kertoivat, ett\u00e4 el\u00e4mme s\u00e4\u00e4tilan murroskautta. Osalla oli viel\u00e4 kunnon pomppa harteillaan, mutta my\u00f6s se v\u00e4h\u00e4n puhtaampi tuulitakkikin oli p\u00e4\u00e4ssyt p\u00e4iv\u00e4nvaloon.<\/p>\n
Katselin saapuvia tyylilleni kiinnostuneena.Ilmeet olivat vakavanpuoleisia – niinkuin illan sanomaan kuuluikin. Useimmilla p\u00e4\u00e4 oli painuksissa, joko ik\u00e4lisien kuormittamana tai sitten pohjalaista perinnett\u00e4 kunnioittaen. Penkkiin istuttuaan erityisesti monet naisista kumartuivat viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Rukous aivan selv\u00e4sti. Uskovaisia omalla j\u00e4yh\u00e4ll\u00e4 tavallaan. Mik\u00e4 min\u00e4 olisin kenenkin uskomisen mallia mestaroimaan! Jotakin olen min\u00e4kin kompurointini matkalla oppinut. Yksi syntinen syntisten joukossa.<\/p>\n
Aloitimme virren. “Jeesuksen muisto ihana…” Kymmenet totiset suupielet liikkuivat ihanuuden tahtia tapaillen. Vain kanttorin ja pienen kuoron \u00e4\u00e4ni parvelta kuului selke\u00e4n\u00e4. Tietysti Hannele vierell\u00e4ni viritteli varovaisesti \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Itsekin jarrutin sordiinolle aivan vaistomaisesti. Halusimme laulaa tulematta kuulluiksi.<\/p>\n
Raamatun lukukappaleet tihkuivat tietysti yhden henkil\u00f6n tuskaa. Tai – paremminkin meid\u00e4n kaikkien tuskaa yhden henkil\u00f6n kuormaksi kasattuna. Koko maailman tuskaa. Saarnassa sai Juudas sangen merkitt\u00e4v\u00e4n roolin. Pappi pohdiskeli h\u00e4nen oikeuttaan osallistua maailman ensimm\u00e4iselle ehtoolliselle. Miksi Jeesus ei kielt\u00e4nyt, vaikka tiesikin Juudaksen suunnitelmat l\u00e4pikotaisin? <\/p>\n
Ellei omatunto ole hereill\u00e4 – tai her\u00e4nnyt viell\u00e4 lainkaan, moni Juudas hakeutuu nykyisinkin ehtoollisalttarille. Ett\u00e4 ihminen ei s\u00f6isi ja joisi turmiokseen (1.Kor.11), on h\u00e4nelle annettu el\u00e4m\u00e4narvoinen neuvo ryhty\u00e4 itsetutkisteluun. Sen suoritettuaan on jokainen katuvin syd\u00e4min tervetullut Herran p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Kukaan ihminen ei voi kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n toiselta tiet\u00e4 sulkea.<\/p>\n
Alttari verhottiin mustiin. Kutsu k\u00e4vi seurakuntalaisille tulla mukaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Kaksi naista rohkeni mukaan. Katsoin kysyv\u00e4sti Hannelea. P\u00e4\u00e4npudistus. Sain pidell\u00e4 kaksin k\u00e4sin penkist\u00e4 ett\u00e4 pysyisin aloillani. Tilannetta helpotti se, ett\u00e4 en kuulunut tuohon paikallisseurakuntaan, ja ett\u00e4 kaikki tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 en kuulu. <\/p>\n
Mutta “Jeesuksen muisto ihana” soi sis\u00e4ll\u00e4ni. Se kertoi vastaansanomattomasti, ett\u00e4 kuuluinpas sittenkin. Ja niin tartuin ajatuksissani mustaan kankaaseen. Sitten n\u00e4in itseni Golgatan v\u00e4kijoukon keskell\u00e4 katselemassa kiiluvin silmin, kuinka Jeesuksen k\u00e4vi. Heng\u00e4styin pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta n\u00e4hdess\u00e4ni itseni juoksemassa kilpaa Maria Magdaleenan kanssa tyhj\u00e4lt\u00e4 haudalta. <\/p>\n
“Hei, olen n\u00e4hnyt Herran! H\u00e4n on yl\u00f6snoussut.”<\/p>\n
Siit\u00e4 voin iloita ja olla ihastunut jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n! Ei tarvitse odottaa edes ylihuomiseen. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Istuin Kiirastorstaina – siis eilen – keltaruskean penkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 T\u00f6ys\u00e4n idyllisess\u00e4 kirkossa. Sel\u00e4n takana narahteli hyvinkin el\u00e4keik\u00e4inen ovi harvakseltaan. Tulijoiden kuosit kertoivat, ett\u00e4 el\u00e4mme s\u00e4\u00e4tilan murroskautta. Osalla oli viel\u00e4 kunnon pomppa harteillaan, mutta my\u00f6s se v\u00e4h\u00e4n puhtaampi tuulitakkikin oli p\u00e4\u00e4ssyt p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Katselin saapuvia tyylilleni kiinnostuneena.Ilmeet olivat vakavanpuoleisia – niinkuin illan sanomaan kuuluikin. Useimmilla p\u00e4\u00e4 oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-732","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/732","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=732"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/732\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":733,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/732\/revisions\/733"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=732"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=732"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/amigo.jormauimonen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=732"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}