Rutiinisuoritus. Tämä on tuomiomme silloin, kun saavutettu tulos vastaa toiminnalle asetettuja odotuksia. Monissa tapauksissa se riittää – tai on suorastaan vaatimus. Näin on esim. lentoliikenteessä. Kaikki rutiinista poikkeavat tilanteet päätyvät vähintäänkin kirjoihin ja kansiin, hyvin herkästi myös tutkivan viranomaisen luupin alle.

Rinnassamme sykkivä sydän puurtaa yksitoikkoisesti omaa rytmiään. Päivästä päivään, vuodesta seuraavaan. Sen rutiinisuoritus on meille niin itsestään selvä, että normaalioloissa emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Vielä vähemmän osaamme olla sen suorituksesta kiitollisia ja palkita sitä sen kuormaa helpottavilla elämäntavoilla. Päinvastoin saatamme lisätä sen taakkaa vähä vähältä, kunnes…

Kun sydän menettää rytminsä, havahdumme – olipa meneillään miten tärkeä projekti tahansa. Usko miestä, joka kirjoittaa asiasta ajankohtaisena kokemuksena. Vaikka kuinka yrität pysyä coolina, se sotkee elämäsi askelmerkit. Asiat, arvot ja aika palaavat oikeanlaisiin mittasuhteisiin. Professori Osmo Tiililä sanoikin kyniään teroittaville uusille papeille: “Yksi kouraisu rinnasta opettaa teille enemmän teologiaa kuin tämä yliopisto.”

Mutta aina rutiini rytmi ei pelitä. Seuratessamme suomalaisten rämpimistä olympialaisissa eivät rutiinisuoritukset tyydytä. Ei edes urheilijoita itseääkään silloin, kun muut näyttävät venyvän reippaasti rutiiniensa yläpuolelle. Vaikka olisi keskitasoa parempi, saattaa vakiotuloksiinsa leipääntyä perinpohjin.

Työelämässä on tehokkuuden tavoittelu tuonut suorastaan verenmaun tekijöidensä suuhun. Periksi ei kuitenkaan saisi antaa, vaikka henki menisi. Ja aika monelta se on mennytkin – pienemmistä uhrauksista puhumattakaan. Aivan epäilemättä rytminmuutos on tapahtunut huonoon suuntaan, vaikka tämän kylvön sato tuleekin korjattavaksemme viiveellä. Samaan aikaan kasvaa se joukko, jonka elämänrytmi rajautuu peukaloiden pyörittämiseen. Tämän turhautuneiden paisuvan joukon sisälle kasautuva katkeruus ja epätoivo voivat räjähtäessään sotkea pahemman kerran koko nykyisen ihmiskunnan elämänrytmin.

Lähes joka osoitteessa kyselläänkin: “kuinka saisi elämänsykkeen kohdalleen?” Kuka auttaisi?

Jumala haluaa ja Jumala voi. Ongelman ratkaisu muistuttaa hämmästyttävän paljon lääketieteen käyttämää rytminsiirtoa. Väärä rytmi on pysäytettävä ja uusi – se oikea – annettava tilalle. Suostuisitko Sinä oman kalenterisi ja arvomaailmasi kanssa pysähtymään Jumalan eteen? Voisitko uskoutua Vapahtajan hoitaviin käsiin luottaen siihen, että Hän lupaustensa mukaisesti antaisi Sinulle “yltäkylläisen elämän”?

Useimmissa tapauksissa Jumalan hoitama rytminmuutos merkitsee huomattavaa rauhoittumista. Turha kohkaaminen jää vähemmälle – jopa tällaiselta saarnamieheltä. Mutta suuri on sekin joukko, jonka silmiin syttynyt ilo kertoo uudesta ja koko elämänpiiriä virkistävästä rytmistä.

Ystäväni! Ei muuta kun Jumalan vastaanotolle rytminsiirtoon. Ihan ilman ajanvarausta.