Jorma Uimonen

Kotipaikka: Alavuden Töysä
Vaimo: Hannele
Ensimmäisestä avioliitosta 4 lasta,  9 lastenlasta.

Miehen polku sodan raunioista nousevalta Rovaniemeltä eläkeläiseksi on ollut vaiherikas. Onnistumiset ovat Jumalan varjelevan ja siunaavan käden työtä. Mutkat ja töyssyt puolestaan oman mielen ja kiharaisen luonteen aikaan saamia elämän routavaurioita.

Minulla oli turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. En joutunut kokemaan puutetta enkä joutunut pelipalloksi vanhempieni riitoihin. Matka täysi-ikäisyyteen vei Loimaan, Toijalan, Tampereen ja Haminan kautta Orimattilaan. Siellä olen asunut elämästäni enemmän tai vähemmän noin kolmanneksen. En ole siis liioitellut sanoessani, että orimattilalaiset tuntevat minut kuin väärän markan. Sinne sijoittuvat monet polkuni käännekohdista. Iloista jos suruistakin.

Nykyisin minut liittää Orimattilaan nuorin tyttäreni. Äidin, isän ja itseäni neljä vuotta nuoremman sisareni jouduin kätkemään Orimattilan hautausmaalle. Kaikkein raskainta oli siunata sinne vuoden ikäisenä kuollut poikani tytär Lumi Sofia.

Ratkaisevin käänne elämässäni tapahtui 9.7.1975. Silloin sain tulla uskoon aivan yllättäen. Ellei armollinen Jumala olisi tarttunut elämääni, istuisin tuskin enää kirjoittamassa näitä rivejä. Mutta Hänellä oli myös minua varten suunnitelma. Ja vaikka en ole läheskään aina ollut kuuliainen Hänen tahdolleen, ei minua ole sittenkään hyljätty.

Jeesus Kristus on ollut kärsivällinen. Tie Hänen seurassaan on vienyt lähetystyöhön aina Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan saakka. Se on merkinnyt monia riemullisia kokemuksia. Mutta harva kristittykään selviää elämästä tappioitta. Niitä on riittänyt minullekin.

En katsele haikaillen menneisyyteen. Tahdon elää tätä aikaa Jumalan armosta ja elämältä yhtä jos toista oppineena. Kutsun Sinua lentämään kotisivuilleni ja keskustelemaan kanssani elämästä. Se sitten osaa olla mielenkiintoista.

Amigo

Uskoontuloni päivänä aivan tavallinen duunari kertoi minulle, että lähtisin lähetystyöhön. Siihen en itse uskonut – vielä silloin. Mutta jo muutamaa kuukautta myöhemmin Jumala vakuutti minutkin asiasta. Sainpa varsin yksityiskohtiin ulottuvan toimintasuunnitelmankin.

Tehtävään valmistautuminen oli innostavaa. Opiskelin kieltä ja tietenkin Raamattua. Harjoittelin kertomaan Jeesuksesta ymmärrettävästi. Se ei ole niinkään helppoa. Me suomalaiset emme ole tottuneet keskustelemaan vapautuneesti uskonasioista.

Kesäkuussa 1979 silloin nelipäinen perheemme muutti Espanjan Torremolinosiin. Saimme silloin olla käynnistämässä työtä, mistä on versonut tuhansille tutuksi käynyt Aurinkorannikon Turistikirkko. Tavoitteena on ollut jatkuvasti kertoa evankeliumia alueella vieraileville turisteille.

Oletko muuten ajatellut, että matkailija on etsivä ihminen? Usein itsekään sitä tiedostamatta hän etsii vastauksia sisäiseen kaipaukseensa, jonka vain läheinen yhteys Jumalaan voi tyydyttää.

Espanjassa minusta tuli Amigo. Sain sen lempinimekseni ja toivoisin totisesti olevani edelleen sen arvoinen, Sinullekin. Amigo tarkoittaa ystävää.

Joitakin vuosia myöhemmin työ laajeni toiselle mantereelle. Sanoma rakastavasta Jumalasta on tarkoitettu myös muslimeille, jotka elävät ankaran Allahinsa pelon vallassa. Jumala varusti meidät tehtävään omalla pienkoneella. Sillä tein noin 150 lähetysmatkaa yli Välimeren kuljettaen kirjallisuutta ja avustustarvikkeita eri kohteisiin Pohjois-Afrikassa.

Noina vuosina kypsyi sisimpääni varmuus lähetystyön tarpeellisuudesta. Se sulkee piiriinsä koko maailman. Raamatun Jumala on tarkoittanut jokaisen ihmisen yhteyteensä. Vain Raamattu kertoo meille tien Hänen luokseen. Se on Hän: Jeesus Kristus, ihmiskunnan ainoa Vapahtaja.

Vaikka nuo sisältörikkaat lähetysvuodet jäivät taakse, en tahdo vaieta kertomasta Jeesuksesta. Vaikka elämme perinteisesti kristillisessä maassa, on ihmisten tietämättömyys pelastuksen tarpeestaan ja todellisen kristillisyyden sisällöstä valtava.

Sinullekaan minulla ei ole mitään tärkeämpää kerrottavaa.

Ilmailumies

VIP-koordinaattori??? Eikö kuulostakin salaperäiseltä? Se on tehtävänimike, joka luki henkilökortissani Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Salaperäisyys on siinä mielessä todellista, että asiakkaina olleet erikoislentojen käyttäjät halusivat matkustaessaan yksityisyyttä sekä välttää yleisten lentojen odotusruuhkia. Työni näiden lentojen järjestelyssä oli vaihtelevaa ja täynnä yllättäviä haasteita. Sain kohdata mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Kaikessa tässäkin olen saanut kokea Jumalan suurta johdatus.

Itse asiassa Häneltä tämän työni sainkin elämäni toistaiseksi suurimmassa kriisitilanteessa. Se olikin tärkein syy, miksi pidin työtäni arvossa. Työtoverini kutsuivat minua pastoriksi. Se ei ollut pilkkanimi. He ovat hienoja kavereita. Voisivat kyllä yhtä hyvin kutsua isäksi. On meinaan sen verran tuota ikäeroa.

On helppoa pitää työstä, minkä on saanut Jumalalta. Viikonloppuina heitin virkakravatin naulaan ja pukeuduin Jumalan juoksupojaksi.

Jumalan juoksupoika

Ei ole mitään hienompaa kuin saada olla Jumalan asialla. Eikä tässä maailmassa ole kenelläkään niin tärkeätä asiaa kuin Jumalalla. Siinä on jokaisen ihmisen elämä pelissä. Voi, jospa kaikki tietäisivät sen!

Jumala on vaikuttanut niin, että minua on kutsuttu melkein jokaisena viikonloppuna johonkin seurakuntaan laulamaan ja puhumaan Raamatun Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Yritän tehdä sen niin avoimesti ja yksinkertaisesti kuin suinkin. Jumalan tarkoitus on, että maailman suurin ja arvokkain asia ei huku monimutkaisuuteen. Hän tahtoo kutsua eksyksissä olevia ihmisiä kotiin.

Ihminen tarvitsee paitsi pelastavaa uskoa, myöskin hengellisen kodin voidakseen hyvin. Seurakunta on sellainen. Minun hengellinen kotini on tällä hetkellä Alajärven Vapaaseurakunta. Seurakunnan tuki on minulle hyvin tärkeä. He rukoilevat puolestani, kun kierrän Jumalan juoksupoikana kertomassa ja laulamassa Jeesuksesta. Hengellisellä työllä on vastustajansa, vaarallisimpana itse paholainen. Olen usein miettynyt, kuinka uupunut ja ahdistunut olisinkaan, jos toiset kristityt eivät rukoilisi tilaisuuksien puolesta.

Myös se antaa voimaa, kun näen ihmisten kääntyvän etsimään Jumalaa. Raamattu sanoo, että sellainen ihminen tulee myös Hänet löytämään – jos on etsimisessään rehellinen. Kun näkee toisten saavan avun tarpeisiinsa, monet rohkaistuvat lähestymään Jumalaa.

On äärimmäisen tärkeää, että Jeesus nousee jokaisen tilaisuuden keskipisteeksi. Vain Hänessä kohtaamme Jumalan. Vain Jeesuksen nimessä tapahtuu tunnustekoja, joiden kautta uskomme Jumalan apuun vahvistuu. Siksi ei ole yhdentekevää, mistä laulumme ja puheemme kertovat. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni, että Jeesus ei ole pelastanut minua jonkun uskonnon tai kirkkokunnan puhemieheksi, vaan omaksi todistajakseen.

Sivuiltani näet, mihin seurakuntiin minua on lähiaikoina kutsuttu vierailemaan. Olisi suuri ilo tavata Sinua jossakin niistä. Ellei se ole mahdollista, niin rohkaisen Sinua joka tapauksessa menemään johonkin tilaisuuteen missä evankeliumia julistetaan. Siitä se uskon kipinä syttyy. Ja jos olet jo kristitty, niin onhan Sinulla varmasti jo oma hengellinen kotisi? Ellei, niin etsiydy sellaiseen pikimiten, ennenkuin vihollinen nielee Sinut saaliikseen.

Paluu Amigoksi

Pyydän anteeksi, että tämän osion päivitys oli jäänyt pahasti kesannolle. Vuodet ovat vieneet miehen eläkkeelle Finavialta 30.4.2014. Jo edellisenä syksynä Aurinkorannikon Turistikirkko kutsui minua auttamaan vilkastuvassa toiminnassaan. Vietin Fuengirolassa kevättalvesta 2014 kolme kuukautta. Samassa yhteydessä vahvistettiin se, että jatkaisin seurakunnan työntekijänä toistaiseksi seuraavasta syksystä alkaen.

Tilanne on puhutellut minua vahvasti. Toisaalta Suomessa ovat lapset perheineen, ja heidän merkityksensä on kaiken aikaa vain kasvanut. Olemme myös Hannelen kanssa päätyneet sopuisaan ratkaisuun, että hän jatkaa omassa puoliaikaisessa työssään ainakin tulevan talvikauden ajan. Järjestelyt antavat hänelle mahdollisuuden viettää Espanjassa lähes puolet talvikaudesta. Lähetystyöllä on aina hintansa. Mutta meidän Herramme uhrin jälkeen kaikki muu jää halvemmaksi.

Tulla takaisin paikkaan ja tehtäviin, joista lähti lähes 25 vuotta sitten. Se on kokemuksena niin suuri, että käsitteleminen ottaa varmasti aikansa. Näkökulma kaikkeen – omaan itseensäkin – on monella tavalla muuttunut. Onneksi evankeliumin sanoma on muuttumaton, niin paljon kuin sitä vastaan hyökätäänkin. Muuttumaton on myös ihmisen tarve kokea anteeksiantamus ja löytää tie Jumalan yhteyteen.

Siihen saakka jokainen ihminen on turistimatkalla.

Syksyllä 2015 totean Jumalalle kiitollisena, että matka on jatkunut tänne asti. Pesti Turistikirkon työntekijänä jatkuu toistaiseksi. Jumalan olemassa oloa ja johdatusta epäileville minulla olisi paljon kerrottavaa. Toisaalta elämän karu todellisuus on avautunut monta kertaa. Niiltä maisemilta ei uskovanakaan voi välttyä.

Koen vahvasti hengessäni, että nyt alkanut talvikausi tuo mukanaan monenlaisia järistyksiä. Raamatun – ja aivan erityisesti sen Ilmestyskirjan – maalaamat viimeisien aikojen maisemat alkavat hahmottua yhä selvempinä. Meille se merkitsee entistä voimallisempaa antautumista evankeliumin kertomiseen. Kasvavat kuulijajoukot ja ihmisten esittämät kyselyt kertovat lisääntyvästä pelosta. Kristuksen läheisyyden tarjoamasta turvasta käsin sitä ei vain tule helposti huomanneeksi.

Vuoden 2017 alkuviikkoina voin todeta, kuinka maailman menon kiihtyminen näkyy hyvin Espanjan Aurinkorannikollakin. Taantuman vuosien jälkeen turistien virta on kääntynyt vahvaan nousuun. Tällä hetkellä on alueella enemmän suomalaisiakin kuin koskaan aikaisemmin. Turistikirkolle se merkitsee alati vilkkaampaa toimintaa. Erityisesti työikäisiä perheineen on muuttanut Fuengirolaan satoja. Useat huomattamat yritykset ovat perustaneet tänne toimipisteitään. Suomi -koulu on tupaten täynnä ja jonotuslistat pitkiä. Olemme käynnistäneet mittavan lapsi- ja nuorisotyön, joka on nopeasti saavuttanut myönteistä vastakaikua.

Vaikka ihmiskunnan taivaalle on noussut synkkiä pilviä, on Jumalan rakkauden ja armon aurinko sittenkin löydettävissä. Siitä kertominen on tällaiselle eläkepapallekin suuri kunniatehtävä.

Kaikella on aikansa

Liekö varhaislapsuuteni saanut tartunnan hämäläisyydestä, siksi verkkaisesti kerron lukijoilleni elämäni muutoksista. En ole facebookissa enkä missään muussakaan nykytrendin somesopassa mukana. Siellähän kuulumisia kirjataan lähes päivittäin. Ei kai siinä mitään pahaa, mutta vaara uhkaa, että suuremmat käänteet jäävät helposti jokapäiväisyyksien jalkoihin. Siksi tahdon näillä kotisivuilla blogiani lukuunottamatta kertoa vain sellaisista muutoksista, jotka todella merkittävästi vaikuttavat elämäni suuntaan.

Jo viime syksynä (2017) koin terveydessäni melkoisia notkahduksia. Maaliskuussa pallolaajennettu sydämeni alkoi kadottaa useammin normaalia rytmiään. Lisäksi elin kolmisen viikkoa todennäköisen syöpäuhan alla, mikä puolestaan löi psyyykeni puolelle leimansa koko syksyksi.

Espanjaan pääsin tutkimusten jälkeen palaamaan vasta lokakuun lopulla. Pastorin tehtävien edellyttämään työkuntoon en kuitenkaan enää päässyt. Siksi sangen kipeiden vaiheiden saatelemina palasin Suomeen – toistaiseksi – tammikuun lopulla. Vapaus säännöllisestä työvastuusta sai minut ensi tuntemaan itseni todella eläkeläiseksi. Oireilua ei ole rajuudessaan siinä määrin jatkunut.

Jumala on puhunut yhtä ja toista hengellisen työn tarpeista ja mahdollisuuksista täällä. Kovin mielelläni osallistuisin niihin, mutta tiedän tarvitsevani siihen Jumalan parantavan käden kosketusta – tavalla tai toisella. Hengellinen työ on taistelua, eikä siinä edes fyysinen terveys riitä ilman Jumalan hengen avaavaa ja kantavaa vaikutusta.

Olen kiitollinen kaikille esirukoilijoille. Niitä Jumala on minulle suonut koskettavan paljon.

70+