Ei ole, vaikka jokin sitkeä ääni sisimmässä haraa itsepäisesti vastaan. Elämässä – ympärillä ja omassakin – sattuu ja tapahtuu niin selittämättömiä asioita, että niihin on mahdotonta liittää minkäänlaista logiikkaa. Näin siis ihmisjärjellä “fundeerattuna” – edesmennyttä valtiomiestämme siteeraten.

Yksikään meistä ei ole voinut valita omaa syntymäänsä. Kuka sen sitten teki? Yksi aloittaa taapertamisensa kultalusikka suussa, kun toinen heti liikkeelle päästyään etsii eineksensä Kalkutassa kaatopaikalta kilpaa rottien kanssa. Jos ylipäätänsä elää ensi askeliinsa saakka. Epistä, huutaa itsekkäämpikin tarkkailija. Mikä on se elämän lottorumpu, joka sylkäisee ihmisiä niin äärimmäisen eriarvoisille taipaleille?

Ennen kuin vastaan, käymme pikaisesti läpi muutamia yleistyksiä. Niihin vilkaisten luulemme löytävämme selityksen. Sitten jatkamme omaa polkuamme. Ajattelemme, että siinä on osuutemme yhteisestä vastuusta. Pitää huolta asioistamme ja pysyä poissa toisten tieltä.

Onko Suomeen syntyminen sinun lottovoittosi? Kun kuuntelee vallitsevaa tyytymättömyyttä, läheskään kaikki eivät näytä kokevan niin. Mitä pitemmiksi markettien herkkutiskit venyvät, sitä kiljuvammaksi tuntuu yltyvän nälkä. Vai viskasiko arpa peräti ns. “hyvään perheeseen”, jonka jälkikasvun pahoinvointia sitten ihmettelee koko naapurusto?

Sallimus. Siinäkö on kohtalo, mitä vastaan on turha pyristellä? Itään päin kallistunut ajattelu toteaa vain tyynesti joidenkin syntyneen onnettomien tähtien alla. Se on jumala sellaiselle ihmiselle, jolle syystä tai toisesta todelliseen Jumalaan tutustuminen on poissuljettu mahdollisuus. Sellaisen ihmisen Jumala kyllä sallii kulkea itse valitsemaansa tietä hamaan kuolemaan asti. Mutta mikään sallimus se ei ole vaan vähemmän järkevä valinta.

Mielenkiintoista mutta totta, että aivan ääripään lähtökuopista huolimatta kenenkään päämäärä ei ole sattuman kaupunki. Ympäristön ja kulttuurin merkityksiä väheksymättä elämä on valintojen polku. Toisilla on muita useampia mahdollisuuksia valita väärin. Kaikkein heikoimmat Jumala on valinnut meidän autettaviksemme. Voi – sitä kauhistuttavaa paikkaa suuren valtaistuimen edessä, kun länsimaalaiset takeltelevat vastauksiaan kysymykseen: “Mitä teitte näille kaikkein pienimmille, kun he kodittomina nääntyivät nälkään? Tiedättekö, että teitte sen minulle?” kysyy Jeesus.

Yhdestä voittoarvasta Raamattu kyllä puhuu. Siitä on kuitenkin sattumus ja sallimus kaukana. Jo kuningas Daavid kirjoitti ilosta hihkuen: “Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.”(Ps.16:6) Eikä Daavidin riemua taivaan kirkkaudessa lainkaan himmennä se, että päävoitto meni jakoon – potin kuitenkaan silti pienentymättä.

Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan (Jeesuksen), Hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä. (Joh.1:12)

Voittoarpa odottaa jokaista. Joko sinä olet vastaanottanut omasi?