Minun täytyy tunnustaa, että olen digitaidoiltani pahasti toiskätinen. Törmään tähän vammaani nykyisin yhä useammin. Ja eräs pääkoppani sisäpuolta tutkinut asiantuntija sanoi myös, että olen liian kiltti mieheksi.

Kiitän Jumalaa näistä molemmista puutteistani. Kiltteyteni kanssa yritän tulla miten kuten toimeen. Digiongelmiin kiltteys ei kuitenkaan pure. Ymmärrän, että niiden voittamiseksi minun on löydettävä ja paljastettava kulmahampaani. Parempi tehdä se ennemmin kuin myöhemmin.

Facebookilla on ollut pieni huone elämäni talossa parisen vuotta. Tässä viime kesänä – kun sairastaminen jätti liiaksi luppoaikaa – huomasin hätkähtäen, että Facebook oli siirrellyt talossa väliseiniä sen suuremmin lupaa kyselemättä. Lisäksi se oli yhteiseltä ajan käyttötililtä tehnyt omavaltaisia nostoja. Lisääntyvästi. Se oli härskisti käyttänyt heikkoa tilannettani hyväkseen, vaikka olin sen palstoilla yrittänyt parhaani mukaan haalia virtuaalista myötätuntoa.

Nyt, kun olemukseeni on kertynyt hieman sisäisiä muskeleita, olen päättänyt pistää kumppanuussuhteen Facebookin kanssa uusiksi, GRRRRRRRRRRRRR!!! Kilttinä miehenä en pistä heti lusikoita jakoon. Mutta se on nyt kuitenkin niin, että tässä talossa määrään minä – ainakin toistaiseksi (vaimo ei ole nyt paikalla). Facebook ja sen kaverit – joku Zuckerberg ja muut – eivät ramppaa sisään ja ulos niin kuin tykkäävät. Tuliko tämä kerralla selväksi!?

On siinä porukassa kyllä ollut hienojakin ihmisiä. Suuri osa heistä ovat aikaisemmin minulle tuntemattomia. Ihan tekisi mieli tavata kasvoista kasvoihin ja heittää tittelit ynnä hymiöt nurkkaan.

Älkää te vain antako Facebookin ja sen sukulaisten kähmiä lipevillä kielillään lisätilaa elämänne taloista. Varokaa niitä ja muita kulkutauteja. Jos Jumala suo, niin tavataan silloin tällöin – tai ainakin joskus.

En tiedä, mitä raju päätökseni saa aikaan. Mutta jään odottelemaan. Kiltisti tietenkin.