Me olemme hanakoita poikia ja tyttöjä tahtomaan yhtä jos toista. Hyödyllistä ja hömppää. Ja mikäs siinä, kun Jumala on luomistyössään istuttanut jokaiseen ihmiseen kyvyn tahtoa asioita. Toinen toistaan ihmeellisempiä asioita. Näin tehdessään Jumala otti tietoisen riskin, sillä jopa Ilmatieteenlaitos olisi onnistunut ennustamaan sen rajuilman, mikä syntyisi ihmisten tahtotilojen ryhtyessä ottamaan mittaa toisistaan.
Juuri nyt onkin ihmiskunnalla nähtävänään yllin kyllin tahtotaivaan revontulia. Yhden miehen tahto jäisen ja routaisen saaren perään on niin sammumaton, että se uhkaa polkea jalkoihinsa koko muun ihmiskunnan tahtomiset. Seuraukset voivatkin sitten olla sellaisia, että niitä ei tahdo kukaan.
Onko liian optimistista ajatella, että jokainen ihminen tahtoisi olla hyvä? Tai, että häntä ainakin pidettäisiin sellaisena? Vastaus jäänee hypoteettiseksi. Riippuu ensiksikin siitä, mitä itse kukin nyt sitten hyvänä pitää – ainakin henkilölle itselleen. . Niin kuin sitä saarta hamuavasta tyypistä sen valtaaminen tuntuisi hänen moraali-käsityksensä asteikolla hyvältä ja lisäisi psykologisesti hänen arvovaltaansa.
Mutta jätetään POTUS painiskelemaan saari -syndroomansa kanssa. Sillä jos meillä itse kullakin riittää rohkeutta ja ”tahtoa” nostaa katseemme omasta napapiiristä toisten ihmisten tarpeisiin, niin hymy saattaa hyytyä. Sisimpämme rehellisessä turvatarkastuksessa emme paljastukaan erityisen hyväntahtoisiksi. Jopa itse apostoli Paavali tunnusti voimattomuutensa. Vaikka hän tunnisti itsessään tahdon tehdä hyvää, niin hän ei saanut sitä tulemaan ulos toimeksi saakka. Tästä hän kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 7.
Ei auta siis kuin vastentahtoisesti tunnustaa itsekkyyden tartunta itsessään. Paras lääke siihen on nöyrä pyyntörukous, että tahto kaiki npuoleiseen auttamiseen ja Jumalan auttavasta tahdosta todistamiseen saisi viritä päivä päivältä sydämessä.
”Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää.”(2.kor.9:8)
Mikä mahtava lupaus!

Herra, tahtoisin niin olla avunantaja
Olla samarialainen, toisten haavat parantaa
Muuten uupuu matkalainen ilman avunantajaa

Herra, tahtoisin niin olla rauhantekijä
Toisen poskeni voin kääntää, kiven maahan pudottaa
Vihan kylmyys kaiken jäätää ilman rauhantekijää

Herra, tahtoisin niin olla soihdunkantaja
Kristus -valon ylös nostaa, korkealle kohottaa
Tuho veljeäni kohtaa ilman soihdunkantajaa