Tarkkaan syynättyjä lukuja. Kaikki arvostamme tuoreutta, vai mitä? Ainakin elintarvikkeiden valmistajat ja niiden kuluttajat ovat käyvät aiheesta ajoittain kiivastakin keskustelua. Teollisuus ja kauppa hehkuttavat tuotteiden maistuvuutta ja turvallisuutta vielä takarajan jälkeenkin. Loppukäyttäjä on epäileväisempi. Makeaa väitetään olevan, vaikka suussa maistuu pihlajanmarjoilta.

Sama puntarointi pätee usein myös muunlaiseen arviointiin. Niin raa´alta kuin se tuntuukin, niin esim. urheilijoiden käyttökelpoisuutta edustustehtävissä mitataan usein ikävuosilla. Ihminen saattaa joutua ikälopuksi tuskin kolmekymmentä täytettyään. Kannattaako niin vanhaan enää satsata edes vedonlyönnissä. Viimeistään keski-iässä jokainen meistä löytänee elämässään jonkinlaisia suorituspaineita. Se, mikä vielä äsken sujui kuin leikiten, osoittautuukin äkkiä lähes ylivoimaiseksi.

Yleensä sanavalmis saarnamieskään ei jää näistä vaiheista osattomaksi. Eivätkä hänen oireensa pysy loputtomiin piilossa. Ne nousevat toistenkin kuultaviksi. Jos hän ei itse suostu huomaamaan kiertävänsä puheissaan kehää, niin ainakin vaimo on siinäkin mäessä valmis avioliittolupauksensa mukaisesti auttamaan. Muisti muistaa, mitä muistaa, ja erityisesti aamenen löytäminen tuottaa kasvavia vaikeuksia. Mutta kriittiset kuulijat: Kärsivällisyyttä! Se kannattaa, sillä käheän äänen kyydittämänä voi saapua elämänkoulun lahjoittamia viisaita sanoja. Ne ovat ikään kuin viestikapuloita, joita kuulijat puolestaan on kutsutu kantamaan eteenpäin. Kumaraan painuvaa senioria ei siis kannata vielä heivata yli reelingin.

Elämän kierto on kuitenkin lahjomaton. Nähdessään kalkkiviivojen lähestyvän, olen saanut nähdä monen suhtautuvan siihen ihailtavan tyynesti. Siinä tilanteessa Jeesuksen lahjoittama usko nousee arvoonsa. Sanavalmis saarna-mieskin rukoilee itselleen viisautta luovuttaa paikkansa ajoissa nuoremmille. Ettei vain tulisi vastaan sellaista päivää, jolloin seurakunnan pastori lempeästi taluttaa sanoissaan eksyneen julistajan alas pulpetista. Siksi toivomuslistallani onkin niin nopea lähtö, ettei ehdi saappaita riisua jaloista.

Tänne ne kuitenkin jäävät, sillä Taivaskodissa on kamppeet talon puolesta.