Pietarin Eremitaasissa, Rembrandtille omistetussa salissa, riippuu paraatipaikalla eräs hänen tunnetuimmista teoksistaan. ”Tuhlaajapojan paluu” on kookas valon ja varjon mestariteos, jonka edessä vierailijoiden jono pyrkii ruuhkautumaan. Ja mykistymään.
Kotiseurakuntani alttariseinällä on tuosta maalauksesta lähes alkuperäisen kokoinen printtijäljennös. Yhtälailla sekin vetää kirkkoväen katseita puoleensa. Se on saanut monet löytämään oman paikkansa taulussa – ja siis Jeesuksen kertomassa vertauksessa. Mutta jonoksi saakka se ei ole onnistunut houkuttelemaan väkeä. Valitettavasti. Jäljennös mikä jäljennös.
Mutta palataan vielä Venäjälle. Kremlin totuuden äänitorvi RT -kanava paljasti äskettäin, että se on käyttänyt propagandansa levittämisessä kuvitteellisia juontajia. Ne ovat tekoälyn luomuksia alusta loppuun ja muokattu kertomaan maailman valtakielillä, miksi Venäjä on pakotettu toimimaan niinkuin se toimii – itsensä ja muun ihmiskunnan hyväksi.
Onpa videoilla vilahtanut itse Vladimirkin puhumassa sujuvasti englantia – mitä hän ei itse asiassa suostu eikä pysty kunnolla tekemään. Tekoäly saapui tässäkin avuksi.
Viime vuoden syksyllä käytiin Eduskunnassa keskustelu tekoälyn merkityksestä kansanedustajien työssä. Innokkaimmat olivat niin haltioissaan, että vertasivat teko-älyä tulenteon keksimiseen. Enemmistö varoi ottamasta julkisesti kantaa. Suomen Kuvalehden tekemässä kyselyssä monet kuitenkin myönsivät käyttävänsä tekoälyä tietolähteenään, mutta eivät katsoneet voivansa luottaa siihen täysin. Rohkein tunnusti nojaavansa tekoälyyn erityisesti asioissa, jotka eivät kiinnostaneet häntä. Siispä hän hän antoi tekoälyn kirjoittaa aiheesta mielipiteensä ja puheensa. Mitä lie äänestäjät ajattelevat huomatessaan antaneensa äänensä tekoälylle..? Kansan-kynttilöiden juttuja kuunnellessa sillä ei loppujen lopuksi taida olla suurtakaan väliä.
Mutta nyt aion ripittäytyä teille, joten älkää kertoko kenellekään.
Minuun iski hillitön uteliaisuus. Päätin iskeä hieman tuttavuutta tämän tekoälyn kanssa. Ihan vain pientä small talkia – lähinnä oman kiinnostukseni alueilta. Annoin tekoälylle raamatuntekstin ja pyysin sitä valmistamaan minulle sen johdosta saarnan.
Ja, ”abrakadabra”! Kesti kokonaiset pari sekuntia, niin siinä se oli! Sen kuluessa oli tekoäly samalla miettinyt erilaisia näkökulmia annettuun lähtötekstiin. Laitet-taisiinko siihen ylvästä katolilaista kuorrutusta, Lutherin nimeen vannovaa puhdasoppisuutta vai peräti helluntailaista hehkutusta? Minulle kelpasi näytteeksi ihan ympäripyöreä perussaarna.
Mutta ihan niin helpolla en tahtonut tekoälyä päästää. Seuraavaksi pyysin siltä saman saarnan englanniksi ja espanjaksi. Ja se pyyntö vähintään puolta nopeammin! Lisäksi suurten maailmankielten saarnat olivat paljon ilmaisurikkaampia kuin muutaman miljoonan viljelemä suomenkieli. Liian helppoa siis.
Mutta entäs sitten? Pyysin tekoälyä puhumaan minun äänelläni saarnan englan-niksi. Nyt tekoäly jo vinkkasi kaverinsa paikalle. Minun pitäisi antaa minuutin parin ääninäyte, sitten homma olisi sillä selvä.
Tässä vaiheessa minulla livahti pupu pöksyyn kuin Trumpilla Putinin edessä. Ve-täisin pikkurillini pois ennenkuin menettäisin koko käden ja ennenkuin some alkaisi suoltaa saarnojani ties millä kielillä ympäri maailmaa. Sellaista kuuluisuutta en kai-vannut.
Oli aika sillä kertaa hyvästellä kaikin puolin ystävällinen tekoäly. Saattaisinpa hyvinkin palata sen juttusille neuvoja kysymään, kun oma pollani tuntuu vuotavan tietoa päivä päivältä enemmän.
Yksi – ja moraalisesti hankala – kysymys minulla kuitenkin vielä oli: onko tekoälyn tuottamia saarnoja paljon kysytty? Vastauksen aavistin. Kyllä on, ja kysyntä on kasvussa. Ainakin Saksassa on pidetty tekoälyn tuottamana kokonainen radio-jumalanpalvelus. Siis ilman ainuttakaan aitoa ihmisääntä!
Tämän blogini lukijoissa on todennäköisesti henkilöitä, jotka ovat tehneet hyvinkin toimivat sinunkaupat tekoälyn kanssa. Heillä on varmasti runsaasti tietoa sen tarjoa-mista mahdollisuuksista – ja toisaalta sudenkuopista. Kun matkapuhelinjätti Samsung mainosti paljolti tekoälypohjaisiin ohjelmiin nojaavaa lippulaivaansa, se samalla varoitti luottamasta sen tarjoamaan tietoon ilman tarkistusta.
Ylen ykköskolumnissa toimittaja Tuija Siltamäki maalasi sanallisen kuvaelman siitä, kuinka tekoäly on tuota pikaa tekemässä ajattelemisesta tarpeetonta.
”Tekoälyn tekemillä graduilla haetaan töihin tekemään tekoälyn tekemiä kalvoja, jotka tekoäly jalostaa tiedotteiksi, joiden pohjalta tekoäly tekee uutisia, jotka tekoäly lukee ääneen, jotta ihminen voi keskittyä katselemaan tekoälyn tekemiä videoita. Ja jos tällainen kehitys ahdistaa, niin aina voi keskustella asiasta tekoälyn kanssa.”
”Varokaa, ettei teitä eksytetä!”
Taisi Jeesus puhua meidän ajastamme. Enemmän kuin koskaan informaatiovirta tulvii monesta tuutista yli äyräiden. Perusteetonta uhkailua, katteetomia lupauksia, suoranaista huijausten tehtailua, missä vääriin käsiin päätynyt tekoäly näyttelee päivä päivältä suurempaa roolia.
Haloo! On kriittinen aika herätä haaveunilta.