Tämä on vasta avattujen kotisivujeni ensimmäinen kirjoitus. Tarkoitukseni on ajoittain näin “puoliääneen” mietiskellä maailman menoa. Koska keskustelen mielelläni erilaisten ihmisten kanssa, odotan kirjoituksiini myös palautetta.

Juuri nyt ovat saarnamiehet ja heidän yhteisönsä nostettu suurennuslasin alle. Valitettavasti saamamme julkisuus ei tällä kertaa suuremmin mairittele. Kaikkien yksityiskohtien yläpuolella häilyy epäilysten monisilmäinen verkko. Jos Jumalan asialla liikkuvien ihmisten keskuudessa on paljastunut tällaisia kaatopaikkoja, voiko hengellisten järjestöjen toimintaan ja niiden henkilökuntaan ylipäätänsä luottaa.

Kipeitä moraalikysymyksiä käsiteltäessä on käteen soviteltu vuoroin Raamattua ja lakikirjaa. Jos esille nousseita väärintekoja katsellaan uhrien näkökulmasta, on keskustelu paljolti harhautunut sivuraiteille. Tuntuu siltä, että menneen luottamuksen rippeitä yritetään varjella takertumalla teologiseen juupasteluun rippisalaisuuden käsitteistä. Lipsauttipa eräs kirkkoherra toissailtana televisiossa, että rippisalaisuus koskee sitovasti vain papistoa.

Sellaista määritelmää ei ole saatu ainakaan Jumalalta.

Edes hengellinen virka ei tee ihmisestä luotettavaa. Tämä on karvas pala myöntää uskonnollisessa hegemoniataistelussa. Etenkin suuret kirkkolaitokset ovat vakuutelleet ohjeistetun viranhoidon turvaamaa luotettavuutta. Sivutuotteena on silloin annettu ymmärtää, että ns. maallikoiden toiminnalta ei voida odottaa samantasoista vastuullisuutta.

Luottamusta ei voi saada valoja vannomalla tai lakeja säätämällä. Niin paljon kuin ihminen voi saadakin armosta ja lahjaksi, luottamus hänen on sittenkin ansaittava. Se on kutsu pitkäaikaiseen kouluun, missä edistyminen on ulkopuolisten jatkuvan tarkkailun alla. Missä tällainen läpinäkyvyys puuttuu, ei aito luottamus pääse kehittymään. Ja jokainen tuntee kipeästi, kuinka helposti luottamuksen voi menettää.

Jos löydät henkilön, joka on rehellinen myös omille virheilleen ja on valmis mahdollisuuksiensa mukaan hyvittämään väärät tekonsa, olet löytänyt sangen luotettavan ihmisen.

Viisasta on kuitenkin muistaa: – Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava! (Rm.3:4)