Jumalan siunausta ja pitkää pinnaa kaikille isille!

Tottakai hivelee mieltä, kun lapset ja lastenlapset muistavat isiään ja pappojaan sanallisilla ja maistuvaisilla tervehdyksillä. Siinä heitetään hetkeksi syrjään kolestrolit ja etäisyydet (älkää vain hiiskuko kenellekään). On aika ottaa isyydestä kaikki buusti tuleville päiville.

Liitän mukaan esimerkin itse saamastani arvostuksesta. Valinta on ollut oiva, joskin tunnen sen mairittelevaksi. Päivän kunto ja omat kokemukset pyrkivät nimittäin haastamaan kortin väittämät.

Hoksottimet ovat siirtymässä entistä enemmän aikasytytykselle, jolloin nopeaa toimintaa rajoittaa ainakin hidas liikkeellelähtö. Haasteisiinkin on opittava suhtautumaan tietyllä kunnioituksella. Formulamainen kiihdytys ja vauhtisokeus voivat näet johtaa pikaisesti varikolle tai sitten terveysasemalle tarkkailuun. Niin – ja se rauhallisuus: onneksi vuodet ovat kasvattaneet hieman malttia suunsa suitsimisessa. Silloinhan saattaa toisille muodostua käsitys, ettei tilanne olekaan riistäytynyt käsistä. Tavoittelemisen arvoinen taito sinänsä. Nitrolla ja syvähengityksellä pääsee jo pitkälle.

Näillä vuosirenkailla on pakko ihailla nuoremman sukupolven isiä. Te olette paremmin läsnäolevina miehinä väistäneet monia isyyteen liittyviä miinoja, joihin itse ja ikätoverini olemme törmänneet päätä pahkaa. Tätä taustaa vasten ymmärtänette, jos me nyt aurinkomme laskiessa yritämme tyrkyttää isyytemme rippeitä omille lapsillenne. Kömpelöähän se tietysti on, mutta uskokaa: takana on aimo annos suomalaisen miehen karua rakkautta.

Isyys ei siis ole helppoa, mutta ei sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Selviytyminen isänä edes tyydyttävästi edellyttää jatkuvia valintoja, joissa perheellä täytyy olla etuajo-oikeus. Tekee kipeää katsella takaviistoon vääriä arvovalintojaan ja epäonnistumisiaan.

Saa uskoa tai olla uskomatta, että mies voi olla isä vain Jumalan armosta. Miehen ja isyyden identiteetti on tänään nopeasti hämärtymässä. Sitä tuhotaan sairailla vaatimuksilla muka tasa-arvoisuudesta. Siksi rohkenen kehottaa kaikkia isiä: älkää tinkikö isyydestänne, maksoi mitä maksoi.

Tarvitsemme siihen paljon Jumalan armoa. Ja sitä pitkää pinnaa.


Kommentointi on estetty.