Sinä jouluna maa oli musta,
valon hentoinen kajo tuskin punersi tienoon
Oli pimeys kuin rangaistusta,
kunnes mieleni havahtui kuiskaukseen vienoon:
”Missä on joulusi – sinun?
Sen rakensit itse, joko kadotit sen?
Jos tahdot, saat jouluni – minun,
synnyin antamaan sinulle pelastuksen
Kerro toisille,
koko maailmalle:
Synnyin antamaan kaikille pelastuksen!
Se on jouluni – minun.”

Tiesin, kelle ääni tuo kuului
jonka kuiskauskin riitti jo valoa tuomaan
Silloin valkeeksi jouluni muuttui,
nousi seimestä risti, se kutsui mut suojaan
On siinä nyt joulu myös – minun