Espanja ja sille kuuluvat Kanarian saaret ovat eräs maailman suosituimmista matkakohteista. Tuhannet lentokoneet ja risteilyalukset odottavat lähtövalmiina, koska rajoitusten patoama matkakuume purkautuu, ja turistilaumat lähtevät tyhjentämään eristyksissä turvonneita kukkaroitaan.

Tämäkin alus on suuntaamassa Kanarian saarille – jos pysyy pinnalla sinne saakka. Ainakaan ensi silmäyksellä matkustajien joukossa ei näy suomalaisia. Vaatimattomista mukavuuksista huolimatta matkustajat ovat maksaneet tästä “Mahdolliset Selviytyjät”- risteilystä kiskurimaisen hinnan. Bonuksena he ovat nostaneet kämmenelle oman elämänsä. Silti turismista elävät saarelaiset eivät toivota tätä joukkoa tervetulleeksi. Eivät, vaikka sadat hotellit ovat vuoden päivät ammottaneet tyhjyyttään.

Omassa kriisissä ja viisikkomme johdolla olemme voineet katsella sangen turvallisin mielin pakolaisten eloonjäämistaistelua. Meille tuntuu ylivoimaiselta edes ajatusten tasolla kuvitella itseämme heidän asemaansa. Jäädäkö kotiin nääntymään, kuten vanhusten ja lähes kaikkien äitien pienine lapsineen on tehtävä? Vaiko lähteä suvun ainoana toivona useamman päivän merimatkalle hajoamistilassa olevalla paatilla? Jos hukkumiselta onnistuukin välttymään, odottaa perillä torjunta ja syyttely, minne sitten menetkin.

Ja kuitenkin: eihän se ole saarelaistenkaan vika, että muu Eurooppa ei ota näitä onnettomia vastaan. Haluamme pitää heidät toisessa maailmassa – alikehittyneessä – kuten sanomme. Suurin ponnistuksin yritämme unohtaa, että elämme sittenkin yhdessä ainoassa maailmassa, missä muuttuvat olosuhteet painavat meitä joka päivä lähemmäksi toisiamme. Tahdoimme tai emme. Suurin huolemme ovat oma vapautemme ja tottumustemme turvaaminen. Täällä hyvinvointivaltioissa vaadimme jopa mieluisaa rokotetta. Korona nauraa sillekin, ellemme ole valmiita huolehtimaan siitä, että maailman sadat miljoonat köyhimmät saavat saman suojan ja siten loppupelissä myös meille itsellemme.

Nämä kysymykset painavat lähetyshenkistä kristittyä miestä. Taidanpa jatkaa tätä kirjallista tuumiskelua kohta puoleen lisää. Mutta kehoitan teitä katselemaan YLE areenasta ohjelman “Vankina Kanarialla”. Näin testaamisen luvatuina aikoina tuo ohjelmakin käy hyvin sellaisesta.

Jos sen katsottuasi mikään ei läikähdä sisälläsi, on syytä olla huolissaan. Itsestäsi.