Siirtolaisuudella on huono kaiku maailmalla. Mistäkö se johtuu?

Meistä eurooppalaisista. Kaiken lisäksi olemme ylpeitä löytöretkistämme. Esi-isiemme toimesta vietiin sivistystä luonnonkansoille ympäri maailman. Paluupostissa kulkeutui sivistyksen kehtoomme lähes ilmaisia luonnonvaroja – sekä orjia. Tännepäin tavaravirta soljuu edelleen, mutta ihmisten eteen on lyöty puomi. Heidän tulonsa on uhkaamassa hyvinvointiamme.

Muisti on lyhyt. Unohtuu helposti, että runsaan sadan vuoden aikana yli miljoona suomalaistakin on muuttanut muihin maihin. Pysyvästi. Paremman toimeentulon vuoksi. Ilmiselviä elintasopakolaisia siis.

Viime vuosisadalla Suomesta lähetettiin asukaslukuun nähden paljon kristillisiä lähetystyöntekijöitä. Leivän levetessä kansallinen kristillisyytemme kuihtui sitaatteihin. Syntyi äänekästä kritiikkiä lähetys/kehitysaputyötä kohtaan. – Miksi sinne tuputtamaan uskontoa, sanottiin.

Kristilliselle – kokonaisvaltaiselle – auttamistyölle olisi edelleen kasvava tarve. Euroopassa on kuitenkin siirrytty säästöliekille. Vuodesta toiseen köyhille maille suunnattuja avustuksia ja niiden kohteita on karsittu. Annamme heidän elää rauhassa omissa oloissaan.

Vai annammeko?

Ehei – sinnepäinkään! Emmehän me tule toimeen ilman heidän edullisia raaka-aineitaan. Ilman afrikkalaispoikien henkensä kaupalla kaivamaa kobolttia ei läppärini suoltaisi nyt tekstiä sinulle, joka luet tätä ylläsi aasialaistyttöjen kanalamaisissa olosuhteissa kutoma pusero. (yle.fi/uutiset/3-11748022)

Ja nyt ovat kiinalaiset ottaneet paikamme Afrikassa. He investoivat mittavia summia erityisesti kaivosteollisuuteen ja väylähankkeisiin. Mutta pehmeästä valloitustaktiikasta huolimatta he eivät ole hyväntekijöitä. Materiaali- ja kassavirta laivataan merien taakse kiinalaisen kulutuskasvun polttoaineeksi.

Jospa me olisimme menneet päättäväisemmin ja todella aitoa kristillistä oikeudenmukaisuutta viljellen maailman köyhien luo – emmekä jättäneet missiota kesken. Olisimme voineet tukea heitä tulemaan toimeen kotikonnuillaan. Silloin meidän ei tarvitsisi huonolla omallatunnolla käännytellä heitä nyt omilta porteiltamme.
Kukapa kotoaan tahtoisi lähteä, jos siellä vain kohtuudella pystyisi elämään. Et kai sinäkään?

Osaammeko olla kiitollisia siitä, että meidän ei tarvitse lähteä? Parhaiten voisimme osoittaa kiitollisuutta lähettämällä kouluttavaa ja varustavaa apua köyhien maiden ihmisille. Heillekin kuuluu oikeus elää inhimillistä elämää omissa kodeissaan ja vaurastua omista luonnonvaroistaan.

Monet järjestöt avaavat auttavalle mielelle mahdollisuuksia.