Löytyyköhän sitä?

Kysymys on paikallaan jouluyönä  2010AD. Eikä sitä sydäntä tarvitse etsiä maailman ääristä tai Jeesuksen jumaluudelle vastahankaisten uskontojen keskuudesta. Riittää, kun luo katseensa uuden lahjapyjaman alla sykkivään omaan sydämeensä.

Mutta on toki puolustusasianajakin heti paikalla. Se todistaa, kuinka hartain mielin kuuntelin radiosta monensointuisia joulunkelloja, lähettelin kuukauden tekstarikiintiön verran joulutervehdyksiä, siunailin vähemmänkin tuttuja kaikkiin ilmansuuntiin. Niin – ja sitäpaitsi taisin onnistua ihan tähän asti hymistelemään hyvää tahtoa talossamme vierailleille joulunviettäjille. Ärtymys ei ole vieläkään noussut pyjaman ulkopuolelle.

Joten sangen kilttejä sitä on oltu. Rauha maassa ja sitä rataa…

Mutta onko joulu sittenkään tarkoitettu tällaiseksi? Vai tulisiko meidän tietoisesti pitää kirjaa jouluistamme, joita sitten sopivan ajan tullen vertailisimme keskenään – ja toisten joulukokemuksien rinnalla?

Ehkä valokuva-albumimme toimivat tällaisina joulujen päiväkirjoina. Niitä selailemalla voi sukeltaa takaisin oman lapsuutensa joulujen viattomaan maisemaan. Sukupolvet suorittavat oman ohimarssinsa ja jättävät meidät yleensä haikeisiin muistoihin.

Mitä mahdamme kaivata sieltä enemmän kuin odotamme tulevilta jouluilta?

Ettei se vain olisi elämätön joulu? Sellainen, joka iän tuoman paksunahkaisuuden vuoksi tuntuu pakenevan yhä kauemmaksi ulottuviltamme. Eikä markkinamiesten häpeämätön päällekäyminen tee tilannetta ainakaan helpommaksi. Vai paljonko Sinun joulumieltäsi sykähdyttää tieto, että lahjatavaroiden ja Alkon myynti on kasvanut niin suotuisasti, ettei alennusmyyntejäkään juuri tarvita?

Onko sydämeni majatalo täyttynyt vääristä vieraista? Kyllä sukulaiset ja ystävät ovat joulun rakentajina tärkeitä, mutta ei heiltäkään pidä mahdottomia odottaa. Niinkuin ei itseltäkään. Taitaa vain olla niin, että meistä ei yhdessäkään ole joulun rakentajiksi. Parhaimmillamme ehkä pystymme  hieman koristelemaan sitä – hetkeksi. Tärveleminen onnistuu sitä vastoin niin helposti, että se “hyvä-lämmin-hellä-mieli-jokaisella” joutuu lahjojen joukosta ensimmäisenä aitoon kulutukseen.

Kirpeätä pakkasyötä ihailessani ymmärrän jotakin oman majataloni vartijana. Jos haluan yltäkylläisen joulun ensi vuonna, on valmistelut käynnistettävä tänään. Nyt heti. Ja aina kun saan avata silmäni uuteen armon päivään, on ensimmäinen tehtäväni varmistaa, että sydämeni majatalossa on tilaa Hänelle, joka vain voi oikean joulun tarjota. Jeesus tahtoo uusia huonevarauksensa jokaikinen päivä.

Ps. Sain muuten Häneltä uskomattoman hienon lahjan täksi jouluksi. Selkäni, jonka parantumisesta eivät etevimmät lääkärit antaneet mitään toivoa, rauhoittui täysin kivuttomaksi kun puolestani Jeesuksen, joulun Herran nimessä rukoiltiin. Murhaavien kipujen jälkeen olen jokaisesta kivuttomasta päivästä sanoinkuvaamattoman kiitollinen.