Tulit luokseni niin yllättäen
osannut en Sua lainkaan odottaa
Kysyit vain: “onko mulla hyvä olla?”
Tiennyt en vielä silloin
kuka mulle puhuikaan
mutta koskaan ennen ollut ei niin hyvä olla
Otit pois mun tuskani
ja tilalle sain Sinun rauhasi
kun tulit silloin tehdassaliin likaiseen
ja vielä likaisempaan sydämeen

Kulunut on monta vuotta
usein joutunut oot mua etsimään
ja kysymään: “eikö ollutkaan hyvä olla?”
Itkien saan painaa pääni
syliin Hyvän Paimenen
kuiskaten: “luonasi on mulla paras olla.”
Otit pois mun syntini
annoit kaiken anteeksi
Kun ylös nostit langenneen uudelleen
ja sain taas hyvän olon sydämeen