Äskettäin oli asiakkaanani eräs maailman johtavista yritysjohtajista. Juuri saman päivän aamuna hänen onnistumistaan oli punnittu tavaksi tulleessa osavuosikatsauksessa. Tulos oli ollut hyvä, mutta ei sittenkään niin hyvä kuin odotettiin. Kritiikki oli ajoittain purevaa, ja kuten tapana on, tuollaisessa julkisessa hetkessä kaikki vastuu vieritetään johtajan harteille.

Muutamaa tuntia myöhemmin kohtasimme. Oliko johtaja lyöty? Näkyikö selkäsaunan merkkejä? Viestikö olemus pettymyksestä tai periksiantamisesta?

Ei mitään näistä. En ehtinyt edes tervehtiä, ennenkuin asiakkaani teki se ystävällisyyttä huokuen. Samaa hyväntahtoisuutta riitti jokaiselle virkailijalle ja viranomaiselle. Aivan luonnostaan syntyi vaikutelma, että jos nurkan takana odottaisi jäävuori, niin mies oli päättänyt sulattaa sen silkalla elämänmyönteisyydellä.

Tässä on paljon oppimista. Ehkä aivan ensimmäiseksi olisi tunnustettava, että juuri tämänkaltaiset henkilöt seuloutuvat niille harvoille johtopaikoille, joiden muhkeita ansioita me muut päivittelemme ja kadehdimme. Ovatko he syntymälahjanaan saaneet niin suuren annoksen energiaa ja hyväluonteisuutta, että menestymistä elämässä ei voi edes estää? Siitä tuskin on kysymys.

Sen sijaan he ovat keskittyneet  suureen päätökseen. He ovat päättäneet kulkea vain yhteen suuntaan. Eteenpäin. Tapaat heitä vastuunkantajina kaikenlaisissa tehtävissä. Heillä on aina selkeä päämäärä tiedossaan. Vaikeuksien edessä he eivät pysähdy voivottelemaan huonoa onneaan. Niinkuin sisuuntunut jäänmurtaja he puskevat väylän läpi elämän ahtojäätikön. Ja siinä vanavedessään he vetävät onnistumiseen myös niitä, joiden voimavarat ovat vähäisemmät.

Vaikka esimerkillisiä henkilöitä löytyisi paljon, poimin heistä parhaimman.

Kun Jumala Jeesuksessa Kristuksessa saapui maan päälle, Hän tuli auttamaan synnin takia voimattomuuteen jämähtänyttä ihmiskuntaa eteenpäin. Runsaan kolmen toimintavuotensa aikana Jeesus ei keskittynyt moittimaan ihmisiä heidän tekemistään virheistä. Sen Hän teki ainoastaan niille, jotka pyrkivät esiintymään muita parempina ja jotka siten katsoivat olevansa oikeutettuja tuomitsemaan toisia.

Jeesus kiinnitti erityisesti huomiota sellaisiin ihmisiin, jotka kärsivät omien virheidensä ja toisten laiminlyöntien vuoksi. Hän pysähtyi sellaisten luokse, joilta toivo ja elämänhalu olivat kadonneet. Jeesus kuvaili tehtäväänsä näin: “Olen tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut.” Monien vastoinkäymisten ja epäoikeudenmukaisuuksien seurauksena lukemattomat ihmiset ovat historiamme aikana kadottaneet elämisen halun ja mielekkyyden. Heidän käteensä Jeesus tuli tarttumaan sanoen: “Lähdetään eteenpäin!”

Tiedämme, mitä Jeesukselle itselleen sitten tapahtui. Surkea juttu, monet voivottelevat vielä 2000 vuoden jälkeenkin. Mutta se oli Jeesuksen itsensä valitsema päämäärä. Monta kertaa paholainen ja mielestään hyvää tarkoittavat ihmiset yrittivät saada Jeesuksen muuttamaan kurssiaan. Sitä Hän ei tehnyt. Koska Hän kulki määrätietoisesti eteenpäin, on meillä tänä päivänä evankeliumissa voimallinen elämänkartta. Se kutsuu jokaista ihmistä nostamaan katseensa menneisyydestä, nykyisyyden pettymyksistä ja uhkakuvista. Ystävällisesti tervehtien se kehoittaa meitä nousemaan ja lähtemään liikkeelle.

Eteenpäin!