Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet meidät miettimään. Vaikka ne sijoittuvat kilometreissa kauaksi, tuntuvat ne tulevan hyvinkin lähelle. Uusien kriisien vyöry näyttää kutistavan maapalloa. Kansankuntien ei enää tarvitse kuvitella istuvansa samassa veneessä. Nyt jokainen voi tuntea tuhdon oman pyrstönsä alla.
Omat ajatukseni ovat kulkeutuneet miettimään lähimmäisyyttä. Aiheeseen syventyminen ei ole vaatinut opintomatkaa kauemmaksi. Tutkittavaa materiaalia kun löytyy yllin kyllin oman paidan alta. Enimmältä osaltaan kyllä sellaista, mitä ei toivoisi sieltä löytyvän.
Vaikka sen tietääkin kirpaisevan, on aihetta ehkä parasta lähestyä pohjalaisella suorasukaisuudella. Kysymällä: Millainen lähimmäinen minä olen?
Kuten kiusallisissa tilanteissa yleensä, tekisi mieli selitellä. Vaan sepä ei auta tälläkään kerralla. Annetaan kehon puhua kieltään ja pään nöyrästi painua: Kehnonpuoleinen olen tainnut olla. Ainakin monessa kovin puutteellinen. Ohikulkemisia ja piittaamattomuutta. Röyhkeyttä ja kiilaamista muuallakin kuin aamuruuhkassa. Ei, en jaksa enempää tätä muistinvirkistystä.
Mistä tällainen sitten johtuu – kristityllä ihmisellä?
Huomaan tehneeni joukon valintoja. Eivät ne sattumia ole olleet. Jostain kummasta syystä lähimmäisiksini näyttää valikoituneen voittopuolisesti sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat minusta miellyttäviltä. Ja harmittomilta. Siis sellaisilta, jotka eivät elämässä pärjätäkseen tarvitse minulta mitään.
Toinen selvästi erottuva ryhmä koostuu henkilöistä, joiden läheisyyden koen itselleni hyödylliseksi. Ellei nyt juuri tällä siunaamalla, niin kukaties ainakin tulevaisuudessa. Sellaisesta lähimmäisyydestä minun siis kannattaa pitää kiinni.
Olenkohan ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen lähimmäisyydestä väärin?
En. Valitettavasti en ole. Oman itsekkyyteni luvalla olen kulkenut ohi monen sairaan, köyhän ja toivoa etsivän sielun. Samalla olen menettänyt tapaamisen monen arkiasuun pukeutuneen enkelin kanssa ja päätynyt tuskailemaan jokapäiväisen elämän yksitoikkoisuutta. Ja siitä on vain lyhyt matka ärhentelemään: Miksi kukaan ei tiedosta minun tarpeitani? Missä piileskelevät minua ymmärtävät lähimmäiseni?
Olisin kauhuissani, jos kokisin kirjoittavani vain omasta ongelmastani. Vaan tiedänpä kynäileväni monien puolesta. Siksi on aika laskea kaikki syytöksien aseet. Voimme tulla lähimmäisiksi vain ilman vaatimuksia. Ja edelleenkin on niin, että autetuksi tuleminen sytyttää roihuun auttamisen halun. Ja varmin tapa tulla autetuksi on ryhtyä auttamaan toisia ja kiinnostumaan aidosti heidän tarpeistaan.
Tässäkin käytännön kristillisyyden opiskelussa Jeesus luotti sanoja enemmän esimerkin voimaan. Johtoryhmän kokoonpanoa pohtiville opetuslapsilleen Hän antoi oman ehdotuksensa ryhtymällä pesemään heidän jalkojaan. “Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.”
Sillä tiellä ei tule pulaa lähimmäisistä. Ei edes oman paidan alla.
. Modifications made by