Kaikista saavutuksistaan huolimatta ihmiskunnan historia on kärsimyksen historia. Kunnian hetkiä mahtuu näihin vuosituhansiin huomattavasti vähemmän. Tilanne on ironinen. Jokainen tekee suurin piirtein kaikkensa paetakseen kärsimyksiä. Samalla pakomatkalla hän yrittää leikata mahdollisimman suuren viipaleen kunnian ja menestyksen kakusta. Päivitetty väliaikatieto: kärsivien joukko on paisunut väestönkasvua nopeammin, ja kunnian ja ihailtavien kukkulalle mahtuvat vain harvat etuoikeutetut ja tarpeeksi röyhkeät.

Halu onnistua hyvin elämässään on normaalia. Sen sijaan halu olla paras paljastaa armotta kunnianhimon. Ja kunnianhimon valmentama ihminen joutuu tavoitteeseensa päästäkseen polkemaan ennemmin tai myöhemmin heikompia jalkoihinsa. Se muuten sattuu olemaan tärkeä ja hyväksytty elementti ns. vapaan markkinatalouden toimintaympäristössä.

Pääsiäinen esittelee meille ylivertaisen Voittajan. Ehkä evankeliumi häikäisee ylpeän nykyihmisen ärtyneeksi juuri siksi, että se ilmoittaa Voittajan jo tulleen maaliin. Jaossa on enää vähäisempiä palkintoja – ellei sitten halua osallistua Voittajan iloon. Siinä tapauksessa on pakko pysähtyä myös kärsimyksen eteen.

Jeesuksen tie kunnian kruunulle kulki Via Dolorosan kautta. Sitä etappia ei kukaan ole Häneltä kadehtinut. Kyllä Golgatalle olisi mahtunut ristejä enemmänkin, mutta kärsimyksen kruununsa sai Jeesus taistella yksin, kaikkien hylkäämänä. Sitä taisteltiin verikyynelin jo Getsemanesta lähtien, missä Jeesus ankaran rukouskamppailun jälkeen hylkäsi tarjolla olevan oikotien kunniaan.

Miksi ihmeessä?

Sinun tähtesi – ja minun. Voitko osoittaa ketään toista voittajaa, joka olisi valmis jakamaan kunniansa ja voittonsa hedelmät jokaisen sitä haluavan kanssa? Vain Jeesus toivoo, että jokainen ihminen olisi yhtä lailla voittaja. Ilman tarvetta kadehtia ja pelätä toisia. Ja vain Jeesuksen saavuttamasta voitosta riittää jaettavaa maailman kaikille ihmisille.

Evankeliumin voima on säilyttänyt salaisuutensa. Silti sen  vaikutus on lyönyt lähtemättömän leimansa ajanlaskumme historiaan. Miljoonat ihmiset ovat vastanneet myöntävästi kärsimyksen ja kunnian Kuninkaan kutsuun. Heidän elämänsä on muuttunut. He eivät käännäkään enää kärsimyksille selkäänsä, eikä kunnian kukkulalle olekaan kiire.

Mitä heille on tapahtunut? Sitä kyselee mm. Helsingin Sanomien kolumnisti (19.4.2011).

“Pontius Pilatus teloitti Jeesuksen, koska halusi torjua poliittisia levottomuuksia. Tavallisen juutalaisen profeetan tarina olisi päättynyt tähän ristiinnaulitsemiseen, ja hänen seuraajiensa usko olisi hiipunut pian johtajan kuoleman jälkeen.
Mutta miksi Jeesuksen seuraajien vakaumus ei hiipunut, vaan kasvoi maailman valtauskonnoksi? Jotakin hyvin merkittävää tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen, pidämme Jeesusta Jumalan poikana tai emme.
Mitä, sitä ei historiantutkimus kerro.”

Kukahan hänelle kertoisi? Jos vaikka Maria Magdalena…