Viime päivinä olemme saaneet siitä karmaisevan esimerkin. Vuosien mittaisen hiljaiselon jälkeen rauhallisen oloinen mies kuoriutuu tappokoneeksi, joka jäätävän harkitusti ja teoistaan nauttien tappaa kymmeniä nuoria. Ihmisiä, jotka olivat hänelle ainakin valtaosiltaan tuntemattomia ja jotka eivät olleet tehneet hänelle mitään pahaa.

Kaikki tämä menee niin runsaasti yli terveen ajattelukyvyn, että yhteiskunnallisesti pystymme sitä tuskin koskaan käsittämään. Ihmisen mielen syövereihin perehtyneet ammattilaiset pyörittelevät käsitteittään, mutta niidenkin takaa paljastuu epäuskoinen ihmetys. Se lienee rehellisintä, mitä tällaisen tragedian ensituntoina voi sanoa.

Onko tämä sitten jotakin ainutkertaista tai poikkeavaa? Valitettavasti ei, tiedämme – tai ainakin aavistamme – kaikki. Viimeiset vuosikymmenet ovat riisuneet ihmiskunnan jalouden vaatteista viimeistä rihmaa myöten. Mikään kulttuuri tai vakaumuksellinen aatesuunta ei ole säilynyt viattomuuden korokkeella. Luulisi evoluution nimeen vannovien mielessäkin hälytyskellojen soivan. Ainoa asia, missä ihmiskunta on osoittanut kiistattoman kehittymisensä, on väkivallan monipuolistuminen. Siinä, missä entisaikojen armeijat taistelivat reilusti miltei virka-aikoja noudattaen, nykyihminen on pukeutunut commandopipoon. Sen tarjoama anonyymi kuvaa hyvin sitä kavaluutta, millä terroritekoja suunnitellaan. Kohteeksi valitaan mahdollisimman viattomat, että veritekojen brutaalisuus saavuttaisi maksimaalisen julkisuuden.

Valmistaudu kuulemaan raju uutinen.

Syyllinen katsoo Sinuakin peilistä. Jokaisen ihmisen sydämessä asuu villipeto, joka irti päästessään on valmis millaisiin hirmutekoihin tahansa. Tämä on Jumalan Raamatun karu totuus kilteimmästäkin ihmisestä: “Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa”!(Jer.17:9). Petollisuus tulee räikeimmin esiin juuri siinä, että ihminen on kehittynyt mestariksi naamioimaan hirvittävät päämääränsä. Kuuluisa mafiapomo Al Capone oli lempeä pyhäkoululainen. Lempeänoloinen sairaanhoitaja paljastuu murhaajaksi, joka yön tunteina antoi kuolettavia pistoksia potilaille – jopa lapselle.

Murheellinen tosiasia siis on, että emme ole sitä mitä pystymme näyttelemään. Tämän asian tunnistamisen ja tunnustamisen luulisi tekevän meistä hiaman nöyrempiä. Parantumattomilla sydämillämme on yksi ja ainoa toivo: Ihmiskunnan Vapahtaja, Jeesus Kristus!

Hän ei pelästy sydäntemme petoluolia, vaan tahtoo muuttaa sinne asumaan sisustaakseen uuden huoneen rauhanvaltakuntaansa. Kaikista terroriteoista ja rehottavasta vääryydestä huolimatta Jumalan valtakunta jatkaa vakaasti kasvuaan.

Rakas lukijani: joko se on saanut ulottua Sinunkin sydämeesi?