Kysymyksen voisi oikopäätä luokitella mielettömäksi, ellei se olisi lähtenyt Kristuksen suusta (Joh.5:6). Eikö terveydellä ole niin suuri prioriteetti ihmiselle, että hän on valmis tekemään tai maksamaan mitä tahansa saadakseen olla terve?

Olin juuri vierailemassa seurakunnassa, missä runsas vuosi sitten pidin viimeisen saarnani ennen kuukausien sairauslomaa. Muistelimme yhdessä tuota tuskaista viikonloppua. Iloitsimme ja kiitimme suureen ääneen Jeesusta, joka oli antanut minun sittemmin kokea ihmeellisen tervehtymisen. Armossaan Hän teki minut terveeksi. Hän ei edes kysynyt, tahdoinko sitä. Hän tiesi sen.

Äkkiä ajateltuna luulisi jokaisen tahtovan elää terveenä . Mutta kohta pulpahtaa pinnalle liuta esimerkkejä siitä, kuinka monilla tavoilla ihminen voi pelata venäläistä rulettia terveytensä kustannuksella. Eikä tämä havainto koske vain joitakin toisia. Pitelen revolveria omassa kädessäni.

Yleensä havahdumme uhkapelistämme vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. En tarkoita nyt vain sairauksia, vaikka niitäkin voimme kyllä tehokalastaa elämäämme tuhoisilla tottumuksilla. Elämä on vaarallista. Aina ei edes varovaisuus ja terveelliset elämäntavat riitä tekemään meitä immuuneiksi onnettomuuksille ja vakaville sairauksille.

Nykyisin tolkuton kiire ja jatkuva kilpailu omasta elintilasta vievät jalat alta vielä parhaassa työiässä olevilta ihmisiltä. Yltiöoptimismi ja sen seurauksena väärät valinnat saattavat suistaa elämän syöksykierteeseen, mistä ei enää inhimillisin voimavaroin oikaista.

Tällaisia elämänsä loppuunkuluttaneita ihmisiä tapaa hengellisissä tilaisuuksissa yhä useammin. He ovat yrittäneet parhaansa, mutta se ei ole riittänyt. Menestyksen ajan ystävät ovat kaikonneet. Lopulta – ehkä viimeisenä toivon oljenkortena – he ovat raahautuneet sisälle jonkun kirkon ovesta. Kynnyskin on saattanut tuntua vuorenkorkuiselta, mutta terveeksi tulemisen toivo on sittenkin saanut voiton.

Siinä he ovat. Oman aikamme Betesdan lammikolla. Odottaen, josko joku auttaisi heitä siihen hengellisen elämän kuohuvalta näyttävään poreiluun, mistä uskovaiset loistavin kasvoin todistavat. Voisivatko he monella tavalla rampautuneetkin saada vielä uuden alkamisen päivän?

“Tahdotko tulla terveeksi?”

Siinä Hän yht´äkkiä on! Tämän päivän monivammaisten Parantaja. Miksi tuo itsestään selvä kysymys tuntuukin äkkiä kovin suurelta vastattavaksi? Kristuksen silmistä on luettavissa vastaus: “Minä annan sinulle lahjaksi kaiken, mutta minä vaadin sinulta kaiken. Minä haluan sinut kokonaan.”

Sitä on terveeksi tuleminen.