Kaikki nauroivat vedet silmissä. Nuori naislääkäri risti varmuuden vuoksi jalkansa, ettei mitään lisävahinkoa pääsisi tapahtumaan.

Tilanne oli sikäli ristiriitainen, että hän oli juuri kertonut epäilevänsä vahvasti minun sairastavan jänisruttoa. Eikä se ole ollenkaan niin hupaisa juttu kuin miltä se kuulostaa. Kun yli kuusikymppinen ukko on jokusen päivän lähes 40 -asteen kuumeessa, siinä alkaa kummasti jänistää.

– Mistä sinä, virkamies ja saarnamies, sen olet saalistanut?

Ja silloin minä muistin oitis.

Että Milla ( Hannelen tytär ) oli antanut minulle joululahjaksi Arto Paasilinnan kirjan “Jäniksen vuosi”. Sen kannessa komeilevaa ristiturpaa olin lähennellyt, kun Hannelen kanssa ääneen lukien olimme seuranneet toimittaja Vatasen ja hänen jäniksensä intiimiä vaellusta halki suomenniemen.

Siitähän ne bakteerit keuhkoihini – ja vielä runsaat nauruvedet sairaalan väen silmiin.

Mutta, kuten huomaatte, viime aikojen kokemuksemme ovat olleet yllättäviä ja traagisiakin. Mikä onkaan saanut meidät ajattelemaan, että elämä ei olisi sellaista? Kuinka usein olemme sortuneet valittelemaan elämän harmautta tai tasapaksuisuutta?

Sitten äkkiä – ja itseltämme lupaa kysymättä – meidät tempaistaan seisovan veden suvannosta sellaiseen koskenlaskuun, ettei hermot kyydissä kestä. Ja silloin huudamme hädissämme ja näemme entisen harmauden kaivattuna keitaana. Sellaisia me olemme. Aina tulossa jostakin ja pyrkimässä johonkin, mutta emme sitten millään nykyhetkeen asettuen.

Kun nyt pistelen lähiviikot poskeeni tuimia rohtoja, yritän samalla opetella olemaan kiitollisempi. Edes vähän.

No – mistä sitten?

Elämästä! Elämästä tietenkin.

Muuten, onkohan se ihmisen ura läheskään niin merkittävä kuin juhlapäivinä ja hautajaispuheissa kehuskellaan? Minusta se on ruvennut näyttämään enemmän ja enemmän pupujussimaiselta touhulta. Koko ihmiskunta poukkoilee sinne ja tänne toistensa ruokaa tallaten, ja sitten hädän koittaessa kaikki työntävät päänsä pensaaseen.

Kyllä Jumalalla on valtavat määrät kärsivällisyyttä. Eikä sitä kukaan muu venytä niin paljon kuin omasta mielestään viisas ihminen.

Oikeitten jänisten kanssa ei niinkään ongelmia.