Niitä maailmassa tarvitaan. Vaikka oman auton nokalla ei johtotähti keikukaan, täytyy myöntää Mercedes Benzin sloganin olevan oikeassa. Heti kohta on muistettava, että esikuva ei tarkoita aivan samaa kuin esimerkki. Molempia voidaan hyödyntää enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisesti valittujen päämäärien saavuttamiseksi. Ihailtavan esikuvallinen henkilö saattaa syyllistyä jossakin teossaan tai kannanotossaan antamaan aivan luokattoman esimerkin. Vastaavasti  paheksuttavasti käyttäytynyt ihminen voi muovautua kauniiksi esikuvaksi antautuessaan parantavaan muutokseen.

Monet esikuvat ohjaavat elämäämme. Erityisessä vaikutusvyöhykkeessä ovat lapset ja nuoret. Tätä tilaisuutta eivät kylmästi laskelmoivat markkinavoimat ole jättäneet käyttämättä. Huolella hiotut stara -kultit saavat nuorison tekemään lähes mitä vain. Kun esim. ensimmäiset lävistykset ilmestyivät rokkitähdille, oli faneilla melkein pakonomainen tarve seurata perässä. Nyt on monen suloisen nuoren kasvot kuin kantakirjalehmällä tai -sonnilla. Samoin tatuoinnit kilpailevat keskenään niin koolla kuin uskalletuilla aiheilla. Muotivirrassa kulkemisen vaihtoehtona uhkaa kavereitten hylkääminen ja pelätty syrjäytyminen.

Historia tuntee leegion diktaattoreita, jotka tietoisesti ovat pyrkineet kohottamaan itsensä jonkin ideologian ja sen käytännön toteuttamisen esikuviksi. Toki myönteisiäkin esimerkkejä löytyy. Paksu sikari Winston Churchillin suussa ei vapissut Britannian kokemissa raskaissa pommituksissa. Horjumatta kuin tammi hän seisoi paikoillaan valaen voitontahtoa kansalaisiinsa. Tai mitä on sanottava Nelson Mandelasta? Julma vankeuskaan ei murtanut hänen näkyään oikeudenmukaisuuden voitosta. Kaltereiden takaa hän nousi apartheidin kaataneen kansanliikkeen ihailluksi johtohahmoksi ja ansaituksi nobelistiksi.

Kristitty ihminenkään ei pysty pakenemaan esikuvia, vaikka joskus kyllä mieli tekisi. Jos otat Raamattusi vakavasti, saat varautua ottamaan vastaan monenlaisia leimoja. Nykyään yhä helpommin sinut luokitellaan suvaitsemattomuuden esikuvaksi. Lentoasemien turvatarkastukset ovat täysin leväperäisiä niiden luuppien rinnalla, joiden läpi katsottuna paljastut milloin tekopyhäksi, lahkolaiseksi tai muuten vain kiihkouskovaiseksi.

Kuitenkin Raamattu on pullollaan esikuvia. Sekä hyviä ja seuraamisen arvoisia, mutta osaksi myös kartettavia. Raamattu ei rehellisyydessään lakaise varoittavia esimerkkejä maton alle. Kaiken arvostelun uhallakin se rohkaisee ottamaan oppia esikuvistaan. Peräti hämmästyttävältä tuntuu kutsu olemaan itse esikuvana. Erityisesti tällainen kehoitus osoitetaan seurakuntien vastuuhenkilöille.

Lopulta löytyy ainoastaan yksi ja ainoa persoona, joka kelpaa kaikille ihmisille esikuvaksi kaikessa. Hän on tietenkin Herramme Jeesus Kristus. Vain Hänellä on todellista kanttia sanoa sen enempää selittelemättä: “Seuraa minua!” Tuon kutsun tottelemista kutsutaan uskon ensiaskeleeksi. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä kaikkea se itse kunkin kohdalla merkitsee. Mutta sen me tiedämme, että jokaisesta seuraajastaan Jeesus on luvannut leipoa voittajan.

Saatat ehkä laillani pohtia, mitä kummaa pieni ihminen voisi tehdä, että siitä riittäisi edes vähän myönteiseksi esimerkiksi. On jotakin, mitä joka ainoa meistä voisi tehdä – ja tehdä usein. Sen myönteiset vaikutukset olisivat mullistavia.

Tehdessämme tai sanoessamme jotakin väärin voisimme pyytää nöyrästi anteeksi. Useimmissa tapauksissa meillä on myös mahdollisuus vielä korjata virheitämme. Tälle tielle lähteneet ihmiset tekevät maailman tehokkainta rauhanturvatyötä. Se on tuloksellisinta aseistariisuntaa.

Ja miten suloiselta tuntuukaan sen jälkeen suunnata oma rukouksensa kohti Taivaallista Isää: “Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”