Pidätin hengitystä. Tasainen tuhina kertoi, että lastenhuoneessa vallitsi rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto. Hiljaa kuin tonttu varpahillaan hiivin ulko-ovelle. Suljin sen varoen. Hetken katselin alhaalla uinuvaa kaupunkia. Asuimme vuorenrinteellä. Sieltä avautuvaa näköalaa ei voinut lakata ihastelemasta. Oli varhainen jouluaamu.

Kadut olivat hiljaisia. Muutamat taksit sujahteli vastaan. Viimeiset aattoillan valvojat etsivät kotiosoitteita. En muista nähneeni Malagan kansainvälistä lentoasemaa niin hiljaisena. Omien askelten kaikua kuunnellen kuljin läpi aution hallin ja saavuin lennnonvalmistelun huoneeseen.

Raivasin tilaa lautasten ja pullojen keskelle. Haukotteleva meteorologi kammertautui jaloilleen tiskin takaa. Häneltä tiedustelin lentosäätä.    -Niinkus näet, hän viittasi peukalollaan ikkunan suuntaan ja sinetöi sanansa vielä leveämmällä haukotuksella.

Ohjeet olivat yhtä ylimalkaiset kuin täsmällisetkin. Kirkasta etelän taivasta riitti silmänkantamaa kauemmaksi.   Lähetyslentokoneemme “Kotka” odotteli uskollisena. Olin tankannut sen jo aikaisemmin. Tavaratila ja takapenkki pullistelivat vaatenyyteistä. Kirkkokansamme joululahjaa Afrikan puolen vähäosaisille.

Siiville päästyään Kotka kiskoi hanakasti korkeutta. Samaan aikaan hivuttautui aurinko esiin itäisestä horisontista. Minusta katsottuna se nousi juuri sieltä mistä pitikin. Välimeren itäisestä päästä, Juudean Betlehemistä nousi ihmiskunnan todellinen päivänkoitto. Näkymä oli henkeäsalpaava. Minäkin, syntinen suomalaismies, sain tuon valon sytyttämänä olla tässä viemässä soihtua eteenpäin. Poskeni kostuivat ilon kyyneleistä.   Radiossa oli hiljaista. Pari kilometria alapuolellani muutamia laivoja kynti tietään kohti Gibraltarin salmea. Näiden ulkoisten ja sisäisten näköalojen valtaamana tunnin lentomatka Melillan siirtomaakaupunkiin tuntui vierähtävän tavallista nopeammin.

Noustessani perillä koneesta asteli paikalle kolme tuimannäköistä siviilikaartin miestä. Mikä oli hätänä? Mistä nuo vihaiset ilmeet?

Kauan ei vastausta tarvinnut odotella.   – Mikä kumma sinut pisti tähän aikaan tänne tulemaan? Etkö tajua, että sinun tähtesi on koko tämä orkesteri joutunut tulemaan paikalle. Ilman lentoasi olisimme saaneet viettää rauhassa juhlaa kotonamme.

Mies viittasi asemarakennuksen suuntaan. Pari palomiestä katseli avoimesta ovesta kuin varmistaen, että ansaitsemani nuhteet menivät perille.

– Anteeksi. En osannut aavistaa, että teillä olisi ollut vapaata. Ei tarkoitukseni ollut häiritä jouluanne.

Apein mielin ryhdyin purkamaan lastiani. Nähdessään kuormani miesten käytös alkoi muuttua. Ensin he tulivat vaivautuneiksi. Kohta yksi lähti hakemaan kärryjä, että saisin vietyä nyytit terminaaliin. Kovat ilmeet sulivat ja minulle tarjottiin kilvan kyytiä kaupunkiin.

Saavuin parahiksi ennen aamumessun alkua. Majoittauduin nyssäköineni pienen matkan päähän kirkon portailta. Niiden molemmille puolille oli asettautunut köyhiä berberiäitejä koettelemaan kristittyjen joulumieltä.  Espanjalaiset perheet saapuivat kirkkoon parhaisiin puettuina. Vetoavin katsein ojensivat köyhät äidit kätensä almujen toivossa. Joidenkin sydämiä nuo katseet koskettivat, mutta monet kiirehtivät ylös portaita sivuilleen vilkuilematta.

Vihelsin varovaisesti. Muutamat päät kääntyivät. Uusi yritys. Nyt naiset supattelivat keskenään ja vilkuilivat minuun päin. Viittasin jaloissani olevaan nyyttikasaan ja vinkkasin heitä tulemaan lähemmäksi.

Tiedustelija lähetettiin liikkeelle. Hän osasi espanjaa.   – Toin nämä vaatteet teille lahjaksi. Ne ovat lahja suomalaisilta ystäviltä. Jakakaa ne keskenänne.

Nainen ryhtyi tutkimaan yhtä pussia ja nosti sieltä esiin lastenvaatteita. Silloin syntyi muuhun porukkaan vipinää. Kukaan ei tahtonut jäädä osattomaksi.   Itse otin muutaman askeleen sivummalle etten jäänyt jalkoihin. Nauroin makeasti vesissä silmin. Toivoin, että siviilikaartin miehetkin olisivat olleet näkemässä. Olivathan hekin omalla panoksellaan tehneet tämän hetken mahdolliseksi.

Iltapäivällä istuin taas Kotkan ohjaimissa ja matkalla kotiin. Jälleen paistoi joulun aurinko päin näköä. Mieli oli entistä kiitollisempi. Jospa joulun Herra saisi vaikuttaa meissä entistä enemmän antamisen mieltä. Kaiken muun ohessa Hän itse on lahjoittanut antamisessakin meille parhaimman esimerkin.   Antavaan sydämeen paistaa aina aurinko.