Se lienee urheilun synnyttämä termi. Elämän pelikentän sotkeentuessa käsite on sittemmin adoptoitu moneen uusiokäyttöön. Jos siis olo tuntuu eksyneeltä, on paikallaan ottaa: uusi aikalisä.

Aika mennä solahtaa läpi sormien luvattoman nopeasti. Maailman meno on hektistä. Se tempaa mukaansa lähes vastustamattomasti. Ainakin, jos ei ole joku Linkola, joka on ottanut missiokseen lyödä kantapäät lattiaan kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Mutta jos ruoka on haettava muualta kuin katiskasta, niin silloin on jo annettava periksi vallitseville pelisäännöille.

Ihmiselle on pysähtyminen ollut aina vaikeaa. Silloin kun on draivi päällä, emme siedä tiellämme köröttelijöitä. Jos on terve ja mielekästä puuhaa, on helppo sortua vertailemaan omia tehojaan muiden velttoiluun. Jos havahdut tähän kohdallasi, olet ajautunut vauhtisokeuteen. Mutta älä sure. Et ole ole yksin. Tervetuloa varikolle!

Jumala ei ole koskaan piiskaamassa ihmistä parempiin suorituksiin. Se ei yksinkertaisesti kuulu Hänen tapoihinsa. Silti Jeesuksen seurassa tapahtui ( ja tapahtuu edelleen ) loputtomiin mielenkiintoisia asioita. Raamattu kertoo meille elävästi, kuinka huikea innostus valtasi kokonaisia kansanjoukkoja. – Tätä täytyy saada lisää! Tuota en kyllä jätä näkemättä! Vielä vähän!

Siksi Jeesus on aina joutunut toppuuttelemaan ihmisiä. Jos Hän kerran pisti ranttaliksi temppelissä ahneiden kauppiaiden vuoksi, niin ehkäpä Hän tänään tyhjentäisi pörssit. Kaikenlaiset tehokkuuden takaa-ajajat Hän saattaisi asuttaa vasta vapautettuun Timbuktuun.

Ja vaikka Hän ei mitään näistä minun salaisista toiveista täyttäisikään, niin kuitenkin Hän yhdistäisi kätensä megafooniksi ja huutaisi koko kiireittensä kuluttamalle ihmiskunnalle: – Aikalisä! Hellittäkää jo, hyvät ihmiset!

Yksilötasolla tätä tapahtuu jatkuvasti. Siitä ei vain uskalleta puhua. Ymmärrystä kun ei maailman kiihdytyskaistalla juuri tarjoilla. Ei semmoiseen pehmoiluun ole aikaa. Mutta jos Sinut on tavalla tai toisella, tahdoitpa tai et, pysäytetty, kysymys on mitä todennäköisemmin Jumalan rakkaudesta. Ei koskaan vihasta. Muista tämä.

Jokainen tarvitsee aikalisää. Kerran, toisenkin, yhä uudelleen. Ensimmäisen jälkeen on toinen jo helpompi hyväksyä. Kohta niitä rupeaa suorastaan kaipaamaan. Ja jos aikalisällä suostuu kuuntelemaan parhaan mahdollisen koutsin, eli Jeesuksen, ohjeita, niin tämä elämäksi kutsuttu peli saa jälleen aivan uutta mielekkyyttä.

Parempi olisi muutenkin antaa Hänen kulkea  edellä. Tahti on nimittäin sellainen, että Häntä ei voi seurata kieli vyön alla.