Niin todellakin tapahtuu täällä Espanjassa. Jos et halua sitä kohdata, sinun on parasta pysytellä neljän seinän sisällä. Saattaapi olla, että sielläkin saa kapulaa heilutella useamman kerran, ennen kuin saa karistettua Pääsiäisen näköruudulta.

Totta kai kysymys on ennen muuta perinteistä. Uskonnollisilla perinteillä on näillä main huomattavasti vankempi jalansija kuin suomalaisella suvivirsijatkumolla. Vaikka humanistinen materialismi nostaa Espanjassakin voimalla päätään, tuntuu se kuitenkin rakentavan valtakuntaansa sivistyneemmin. Vähän kehitysopin termein on todettava, että suomalainen ei ole vielä päässyt ulos havumetsistään. Kypsällä itsenäisyydellään ylpeilevä ateisti kaikkein vähiten.

Mutta onko sitten perinteiden tehtävä huolehtia ohjauspyörästä suunnistaessamme kohti tulevaisuutta? Onko yhteiskuntiemme eloonjäämiskohtalo riippuvainen konservatismi vastaan liberalismi kamppailun lopputuloksesta? Onko se joko, tai?

Se ei ole kumpikaan. Ihmiskunnan ja sen jokaisen jäsenen kohtalo on Jumalan käsissä. Siitä riippumatta, uskooko ihminen siihen vai ei. Ja jos keskinäiseltä taistelulta malttaa kääntyä Jumalan puoleen, niin silloin Pääsiäistä ei enää käy väistäminen. Siihen joutuu ottamaan kantaa, ja sillä kannanotolla on yli kuoleman rajan ulottuvat seuraukset.

Perinteet voivat auttaa meitä paljon. Ne valaisevat meille matkaa monen sukupolven taipaleilta. Mutta samalla ne ovat kuitenkin keränneet tomua, jonka pois pyyhkiminen on jokaisen uuden sukupolven tehtävä. Ja samalla huolehtia siitä, että “lasta ei heitetä pesuveden mukana”. Kas, tässä postmodernin suvaitsevaisen tasa-arvointoilijan metsäläisyys paljastuu. Hän haluaa raivata tontin sileäksi ymmärtämättä, että silloin jäisi jäljelle vain hänen oma alastomuutensa.

Kunnia menneille ja muistot säilykööt! Mutta niin kauniita ja hellyttäviä kuin ne ovatkin, ei niistä ole tämän päivän leiväksi. Huomisesta puhumattakaan. Jos missä, niin hengellisyyden viljapeltojen on saatava tuottaa uudistavaa satoaan jatkuvasti. Perinteiden jyvälaarien kopinalla ei ruokita elävää ravintoa kaipaavia nuoriamme.

Saako Pääsiäinen tulla vastaan? Enemmänkin: saako se astua ihan sisälle sydämeen? Siitä on kysymys nytkin. Tulija edustaa samalla kertaa ikiaikuista perinnettä sekä uunituoretta Elämän leipää.

Taidatpa sinäkin muistaa, kuka sanoi se leipä olevansa. Kävelemässä sinua vastaan. Tässäkin Pääsiäisessä.