Ihmiset ovat aina olleet tarkkoja reviireistään. Löytyy tukku erinimisiä vyöhykkeitä, joita ulkopuolisen on syytä kunnioittaa. Vaikka jonkun tontin koiliskulma olisi miten hetteikköä hyvänsä, älä mene kajoamaan rajalinjoihin tai -pyykkiin. Muuten ei avuksi riitä se armiaskaan.

Nykyisin osa suomalaisista tuskailee siksi, kun maaseudulle jää vuosi vuodelta liikaa tilaa. Kaikki kaikkoavat. Lopulta se tuskailijakin, kun ei löydä enää ketään kelle tuskailla.

Niin se vain aika muuttuu ja muuttaa perspektiivit. Silloin kun suur-Suomea ryhdyttiin urakoimaan, löytyi laveakatseisia visionäärejä. He olivat sitä mieltä, että neljä miljoonaa ihmistä tarvitsi lääniä Ahvenanmaalta Uralille mahtuakseen elämään. Taaksepäin katsottuna nousee etsimättä mieleen kysymys, että olivatko sen ajan suomalaiset liian lähellä toisiaan. Silloinhan naapuri voi työn, levon, sairauden, kateuden tai ilkeyden takia hälyttää vaikka viranomaiset.

Tiedämme sen laajentumissuunnitelman vähemmän kunniakkaan lopun. Ainakin vanhempi polvi jaksaa olla kiitollinen siitä, että meille jäi tämänkin verran tilaa. Karjalaisille on tietysti käen kukunta aina karvasta musiikkia. Sellaisen ei kuitenkaan sovi ilkkua toisen kotiseuturakkaudelle, joka on elämässään saanut tulla ja lähteä oman mielensä mukaan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten tapasin täällä Espanjassa vielä runsaasti veteraaneja. Erään kanssa keskustellessani anteeksi antamisen merkityksestä hän lopulta kivahti: – Ja minähän en ryssän kanssa samaan taivaaseen mene!

Minun ei auttanut muu kuin vakavana nyökytellä: – Sitä minäkin pahoin pelkään.

Raamattu opettaa meitä: Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. (Rm.12:18)

Lasten laulussa kuulemme totuuden Jumalan taivaan tilankäytöstä : Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Jokainen ihminen on sinne kutsuttu. Emme tiedä, milloin kukin meistä kynnyksen yli astuu. Mutta kutsuun meidän on elämämme päivinä vastattava. Ja vihamme haalareista riisuuduttava.

Portierina toimii vain Jeesus Kristus. Ei kukaan muu. Ei koskaan.