Olemme Hannelen kanssa asuttaneet taas samaa kotia pari viikkoa. Voit arvata, että olen pitänyt siitä. Mutta et voi arvata, kuinka paljon olen pitänyt siitä. Espanjan kotimme on viihtyisä. Siellä on hyvä rauhoittua seurakunnan tohinoiden jälkeen. Mutta minun kannaltani katseltuna – tai paremminkin kuunneltuna  sieltä on välillä puuttunut jotakin hyvin tärkeää.

Hannelen myötä laskeutuu Suomen koneesta kotiimme elämän ääniä. Ei silti, kyllä nytkin taustamusaa huokuu läheiseltä moottoritieltä. Naapuritontin ADHD -rakit myös pistävät parastaan kelloon katsomatta. Mutta ne äänet virittyvät kotimme ulkopuolelta. Stressikäyrän heilahtaessa punaisen puolelle kutsun niitä häiritseviksi.

Mutta nytkin jostain selkäni takaa kuulen hänen askaroimisensa. Hänellä riittää sitä jotakin, mikä minulta taas puuttuu. Silmää sisustaa ja siistiä. Kuulen hänen itsekseen arvioivan kättensä töitä, ennen kuin huushollin sarvikuono pyyhältää jotenkin tärvelemään ihastuttavan kokonaisuuden. Mutta jollakin merkillisellä tavalla sekin tuntuu liittyvän elämän aitoon sinfoniaan. Katseet kohtaavat, ja nauru tirskahtaa duettona.

En tahdo arvostella sinkkuja. En pienimmässäkään määrin. Ajoittaisen sinkkuuteni kokemuksella tiedostan vain heitä uhkaavan vaaran. Jos omien ajatuksen puhekavereiksi jäävät vain näyttöruutujen valmiiksi nauretut hypetykset, niin elämästä irtoamisen uhka on todellinen. Nikkeinä somessa seikkaileminen  siirtää todellista elämää aina vain kauemmaksi.

Siksi arjen äänet ovat arvokkaita. Ne istuttavat meidät tukevasti kiinni elämään. Todellinen elämä hakkaa tosi elämät sata – nolla. Sielujamme (ja vielä enemmän rahojamme) vaaniva viihde-elämä yrittää kyllä kääntää numeroita toisinpäin. Riistäydy irti sen talutusnuorasta, ennen kuin sielusi ja kukkarosi huutavat tyhjyyttään.

Ihmiset ovat iät ja ajat etsineet kicksejä ja viisaita sanoja toisiltaan. Jeesus asetti meidän fiksujen eteen todellisen mestarikouluttajan. Hän käänsi nenäänsä kaivelevan tenavan kyselijöiden suuntaan.

– Tämä toimii pomminvarmasti. Ottakaa vain tästä vintiöstä mallia! Lähtekää hänen seuraansa – jos vain perässä pysytte. Johan täyttyy maailmanne elämän iloisista äänistä, eikä ilo karkaa irti omasta elämästänne.

Muutaman hiekkalaatikolla vietetyn oppitunnin jälkeen saattavat lahjakkaimmat aikuiset pärjätä jo hetken keskenäänkin.