Kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen valmistaudun joulunviettoon Espanjassa. Ihanaa! Sehän tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse valmistautua lainkaan. Senkun annan joulun vain tulla omia aikojaan. Feliz Navidad!

Jos muuten haluaisimme olla niitä kilttejä lapsia, niin meidän tulisi kaiketi ensimmäiseksi pakittaa jouluinemme jonnekin loka- marraskuiseen maisemaan. Mutta vähemmästäkin nykymuotoisen joulun arkkitehdit kiipeäisivät barrikadeille. Muistuttamaan, kuinka merkittävää osaa kansakunnan hyvinvoinnista olemme törsäämisellä ja ahmimisella rakentamassa.

Täällä minua ei siihen painosteta. Siksi katselenkin aikaa joulun tuolla puolen. Mielenkiintoista, kuinka pelkkä numeerinen vaihtuminen kalenterissamme saa ihmisen kuin ihmisen mittailemaan menneisyyttä ja arvuuttelemaan tulevaisuutta. Niin se vain kuitenkin menee.

Eri ikäryhmät kokevat tämän sivunkääntämisen eri tavalla. Jos matkaa tehdään vielä vitsan vääntämisen vaiheissa, avautuu tulevaisuus eteen mahdollisuuksien ulappana. Yesss! Kohta saan itse päättää mihin purteni suuntaan. Vanhempana katse viivähtää pitempään vanavedessä. Parhaat vuosikerrat tuntuvat loittonevan. Edessä näkyy aina lähempänä vaiteliaan kulkijan tummapukuinen selkä. Ei mene enää pitkään, kun hän kääntää kasvonsa.

Ikäryhmistä riippumatta tulevaisuus on kolkkoa ilman toivoa. Mitä hyödyttävät nuoruuden voimat ja suuret suunnitelmat, ellei niiden käyttämiseksi löydy toivoa horisontissa? Surullista mutta totta: olemme ihmiskuntana kohtaamassa historian suurinta toivottomuuden hyökyaaltoa.

Mistä toivoa sitten saa? No – kuka mistäkin, saatetaan vastata. Mutta kuviteltu toivo johtaa pettymyksen kautta yhä raskaampaan epätoivoon. Tämä laki pätee yhtä hyvin EU:n talousennusteisiin  kuin yksilöihmisen kuviteltuun kykyyn omasta elämänhallinnastaan.

Toivo on lahja. Jos se olisi ostettavissa, ei sen myyntitiskin edessä jono loppuisi koskaan. Ja jos nyt tahtoisin Sinulle toivon lahjan antaa, ei se minun antamani toivo toimisi, vaikka tökkäiset sen minkälaiseen töpseliin. Voin vain kertoa siitä toivosta, minkä itse olen saanut oman tulevaisuuteni matkakaveriksi.

Jumala lupasi: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon(Jer.29:11). Tuon toivon kynttilä sytytettiin niin näkyvästi, että sen valossa Sinäkin käännät kohta kalenteriasi. Sen valossa ovat sukupolvet uskaltaneet kohdata arkisen tulevaisuutensa ja lopulta katsoa kasvoihin sitä tummanpuhuvaa kulkijaa.

Sinäkin kuulut tuohon joukkoon “teille”. Ota siis lahja vastaan ja kulje toivoa täynnä kohti tulevaisuuttasi.