Tiedän. Viimeisestä kirjoituksestani on hävyttömän pitkä aika. Ei siksi, että olisin tukka(kalju) putkella ollut jatkuvasti liikeliepeellä. Jo viikkoja sitten päätin kirjoittaa tämän otsikon alla. Mutta sitä ennen minun itseni piti lähteä – ja tullakin.

Jeesus käytti otsikon sanoja toisinpäin (Mk.6). Ehkä sillä on suurikin merkitysero, ehkä ei. Joka tapauksessa suhteessa Jeesukseen Raamattu puhuu paljon enemmän tulemisesta. Jeesuksen luokse tuleminen on siis tärkeämpää kuin Hänen luotaan poistuminen. Molemmat vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen kohtaloon.

Palataanpa hetkeksi tukevasti maankamaralle. Vajaa viikko sitten lähdin kodistamme Mutkankylästä. Taakse jäi jotakin, mitä olisin ehdottomasti tahtonut saada mukaani. Tärkein on tietysti rakas vaimoni Hannele. Hänellä on ollut surusta ja rasituksista raskas vuosi. Ei ollut helppoa lähteä hänen rinnaltaan. Syyllisyyskin hiipi kaikesta sopimisesta huolimatta matkalaukkuun. Suuri kaipaus jäi myöskin lapsia ja heidän perheitään kohtaan. Kun askel lyhenee ja sairaudet ovat lyöneet armottoman leimansa Amigon olemukseen, arvostaa tapaamisia paljon, paljon enemmän.

Aivan oman kappaleensa ansaitsevat hetket Herran kanssa luonnon hiljaisuudessa. Päivittäiset lenkit sauvojen kanssa tai ilman olivat Kristuksen läsnäolon rikastuttamia. Tunnin kävely kylätiellämme saattoi vierähtää yhtään autoa tai ketään ihmistä näkemättä. Tutun joutsenperheen kanssa seurustelu ei tuntunut lainkaan häiritsevältä. Kaikkien haukkuma alkukesä piti paarmatkin piilossa.

Tulinpa siis tänne. Tuttuja ovat kulmat ja kulkijatkin. Toistaiseksi heitä on vähän. Lämpöä on kuin kehnosti lämmitetyssä saunassa, joten sellaisen ei kai tarvitse tuntua erityisen houkuttelevalta. Mutta tulinpahan, kun kutsuttiin.

Ai, että kuka kutsui?

No, Jeesus kutsui. Ja pitkästä kokemuksesta tiedän, että silloin ihmiselle on parasta tulla Jeesuksen osoittamalle paikalle. Melkein aina se merkitsee myös jostakin lähtemistä – ihan fyysisestikin. Mutta suurista valtuuksistaan huolimatta Jeesus ei määrää. Hän kutsuu ja pyytää. Lähtemään ja tulemaan. Kaiken takana on laadussaan ja määrässään meille käsittämätön rakkaus ja suunnitelma, jota Hän meille tarjoilee juuri oikean kokoisissa annoksissa.

Ehkä kuvailin tässä jollakin tavalla Sinunkin kokemuksiasi. Aivan varmasti on niin, jos olet tullut Jeesuksen luokse – ja pyytänyt päästä aivan Hänen omakseen. Jos taas olet Jeesuksesta kuultuasi spurtannut pakomatkalle, rohkaisen Sinua etsimään jarrua. Tee reilu U-käännös lähtijästä tulijaksi. Tulet pian huomaamaan, että sama rakastava Isä pistää tulemisesi ilosta juhlat pystyyn samoin kuin Hän teki Raamatun tuhlaajapojalle.

Niin – ja tule ihmeessä käymään myös Fuengirolassa! Ei Sinua täälläkään pakolaisena kohdella.