Hei, mennäänkö peilin eteen?
Peilin eteen meneminen on tätä nykyä trendikästä. Tai -ainakin siitä puhuminen. Itse ratkaisevan askeleen ottaminen onkin sitten jo toinen juttu. Kuten jokainen trendikäs siis tietää, nyt ei ole kysymys ulkoasun viimeistelystä.
Erityisesti urheiluväki on aktiivisesti pyrkimässä peilin eteen. Ehkä juuri heidän ansiostaan on idea avautunut myös katsomon puolelle. Paremmat tulokset edellyttävät eilisen virheiden analyysia. Jos ei ole halua oppia niistä, saa jatkossa tyytyä hurraamaan toisten menestykselle.
Suomen edellinen hallituskin kertoi menneensä peilin eteen. Mahtoiko korjausliike myöhästyä, ennen kuin vaalit pukkasivat väliin. Poliitikot näyttävät näin tavallisen kansalaisen silmillä katsottuna viihtyvän tivolin peilisaleissa. Niin erilaisia tulkintoja he havaitsevinaan samoista tilanteista.
Ruotsin pääministeri hieraisi silmiään, ja mitä hän näkikään? Hyvänen aika! Me olemme olleet aivan liian sinisilmäisiä. Niin mukavilta kuin pumpuliset unelmat näyttävätkään, on jonakin päivänä kuitenkin uskallettava avata silmänsä katsomaan elämän todellisia kasvoja.
Rehellisen ihmisen – yhtä hyvin kuin kansakunnankin – on uskallettava kohdata itsensä sellaisena kuin on. Aivan ilman varjotodellisuutta. Mikäli tarkoitus on kehittyä eteenpäin, se merkitsee toimenpiteitä. Aina. Siksi peilin eteenkään ei ole tarkoitus jäädä saavutettuja muotojaan ihailemaan. Ei, vaikka olisi miten huikea Nokia -historia takana.
Meitä uhkaa henkilökohtainen ja kansallinen narsismi. Sen nujertamiseksi on syytä tosissaan paneutua, lasten, vanhusten – ja vaikkapa kotikonnuille ilmestyneen turvapaikan hakijan asemaan. Se saattaa johtaa hätkähdyttävään paljastukseen. Oman ja yhteisen hyvinvoinnin terroristi ei ehkä löydykään edellä mainittujen henkilöiden joukosta. Sen sijaan se ryökäle ilmestyy pönäkän itsevarmana harjaamaan hampaita omassa peilissämme.
Jos sen tyypin onnistuu taltuttamaan nakertajien ringistä rakentajien ruotuun, niin johan kaunistuu moni käyrä kummasti. Ja taatusti maistuu aamukahvi paremmalta.
Kivittämisen uhallakin  uskallan väittää: Raamattua parempaa peiliä tuskin löytää. Se kertoo kaunistelematta ongelmiemme perimmäisen syyn, mutta ei kuitenkaan hylkää meitä sen armoille. Sen sivuilla tarjotaan lääkettä, joka auttaa sata prosenttisesti.
Ennen kuin viskaat ensimmäisen kivesi, niin kysäisenpä vielä: oletko katsonut ja maistanut? Ja koska viimeksi?