Oman maailmankatsomuksen sorvaaminen on mielenrauhan päälle käyvää hommaa. Juuri kun luulee näkemyksensä lujittuvan, niin joku koossa pitävä nurkkapala pettääkin. Nuori opiskelija Erkka Mykkänen on rehellisen oloinen elämän etsijä todetessaan (HS.10.6.), että “Uskonnottomien haurasta imagoa ei pidä rutata ajattelemattomasti”.

Erkka ei syytä ruttaamisesta uskovaisia vaan omiaan – vapaa-ajattelijoita ja vihkiytyneitä ateisteja. Hän tuskin on ainoa, jonka mielestä taannoisessa “Vaihda Raamattusi pornoon” -kampanjassa ei ollut järkevän ajatuksen häivääkään. Selkeä johtoajatus on, että ellei ihminen todellisen ajattelemisen kautta pysty tekemään tiliään selväksi uskontojen kanssa, ovat kyseisenlaiset tempaukset – kuten myös edellinen bussimainoskampanja – puhdasta mediahakuista mielipideterrorismia.

Meillä kristityillä ei ole mitään syytä provosoitua tai loukkaantua  ala-arvoisesti käyttäytyville ateisteille. Kaikesta näkyy, että aatteen lisäksi myös toteuttajien itsetunto seisoo hatarilla savijaloilla. Raamattu kyllä kestää kompassinsa hukanneiden etsijöiden solvaukset. Sen takana on itsensä Jumalan arvovalta. S ei horju olipa ihminen siitä sitten mitä mieltä tahansa.

Loppujen lopuksi ihminen vasta uskoontultuaan  kykenee ajattelemaan vapaasti. Siihen asti häneltä puuttuvat kaikki edellytykset hahmottaa omaansa ja ympäröivää elämää hengellisesti. Vasta Jumalan Pyhä Henki avaa hänen sisimmät silmänsä ja vapauttaa samalla kulkemasta orjallisesti enemmistön tai tieteen todistamattomien hypoteesien vankina.

Ajatteleminen on Jumalan kaikille ihmisille antama lahja. Sitä ei kukaan saisi toisilta evätä tai tukahduttaa. Jossakin vaiheessa jokaiselle välähtää mieleen ajatus, että minua ei ehkä ole tarkoitettukaan selviytymään omin voimin.

Se on pienen ihmisen suurin paikka. Siellä on Jumala tavattavissa.